Uskoa en vaihtaisi mihinkään

– Hauskanpito ja juhliminen olivat minulle henki ja elämä, koska kaikki kaverinikin juhlivat ja viettivät aikaansa samalla tavalla. Tärkeintä oli saada pää täyteen ja mennä baanalle. Sisimmässäni tiesin, ettei se kaikki ollutkaan aina hauskaa, Kati muistelee.

Katin vanhemmat tulivat uskoon noin neljä vuotta sitten. Hänen isänsä oli alkoholisoitunut ja äiti kärsi sappikivivavoista. Hämmästys oli suuri, kun eräänä viikonloppuna kotona odottikin humalaisen isän sijasta onnellinen ja selvin päin oleva isä.

 – Ihmettelin, mikä voima sai isäni olemaan selvänä. Kapinoin kuitenkin Jumalaa vastaan ja vannoin, etten itse tule eläissäni uskoon. Jeesus oli kuitenkin jo tarttunut perheeseemme ja alkanut parantaa meitä, Kati kertoo.

Vanhusten hoitotöistä aiheutunut välilevyn pullistuma selässä ja kovat tuskat saivat Katin etsimään Jumalan parantavaa kättä. Olihan Jumala parantanut ihmeellisellä tavalla hänen äitinsä sappikivivaivat ja isänsä alkoholiongelmat. Ajatus siitä, että Jumala voisi parantaa myös Katin selän, tuntui houkuttelevalta.

– Syntymäpäivänäni pyysin lopulta, että puolestani rukoiltaisiin. Jumala kosketti selkääni ja kivut lieventyivät heti. Olo oli mahtava ja tajusin minkä takia olen olemassa. Olen olemassa sen takia, että tiedän olevani pelastettu Jumalan armosta ja tiedän pääseväni kerran iankaikkiseen elämään.

Usko on tuonut Katin elämään paljon hyvää. Sisäisen rauhan, rakkauden ja anteeksiannon lisäksi Jumala johdattaa häntä jokapäiväisessä elämässä. Jumalan kanssa hänen on helpompi tehdä suuriakin päätöksiä. Katille tärkeintä uskossa on varmuus siitä, että hänen nimensä on Elämän kirjassa.

– Usko on tuonut niin paljon hyvää, etten vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois. Tiedän mitä maailman rakkaus on ja mitä sielunvihollinen saa aikaan, joten en kaipaa maailman menoihin mukaan. Maailmaakin on parempi katsoa selvin päin kuin sumuisilla aivoilla.

Eija Lehikoinen