Kolumnit

Kunnianosoitus nalkuttajille

Uutisista luemme ja kuulemme vähän väliä tapauksissa joissa järkeviä ja ammattitaitoisia ihmisiä on johdettu harhaan.

Kaste ei pelasta

Kun viime aikoina olen vilkuillut pappien sähköistä varauskirjaa, on huomioni kiinnittynyt kasteiden määrän rajuun laskuun. Pääkaupunkiseudulla enää noin puolet lapsista kastetaan kristilliseen uskoon, ja muuallakin käyrät näyttävää selvää pudotusta.

Kevättulvat veivät

Näillä sanoilla isäni ilmaisi ihmisen poispääsyä jo usean vuoden ajan. Nyt se on tapahtunut, hiljaa ja tyynesti. Finlandian soidessa arkku tuotiin Kaunialan käytävälle. Tehtiin kunniaa sotiemme veteraanille ja kaikille, jotka siitä talosta saavat lähteä viimeiselle matkalleen.

Raamattu ei ole Jumala

Jotkut tahot moittivat kirkkoa, piispoja ja pappeja epäraamatullisuudesta. Arvostelijat itse puolestaan kokevat olevansa puhtaan raamatullisia.

Lääkemääräys

Saako kirkossa olla iloinen, jopa riemuitseva? Moista mietiskelin tilaisuudessa, jossa viisaat ihmiset pohtivat kirkon tulevaisuuden näkymiä. Kovin vakava oli puheiden sävy, ja puhujien ilmeetkin. Ongelmia löydettiin, ratkaisuja vähemmän.

Turpaanveto Helsingissä

”Pronssipatsasta esittänyt mies tyrmättiin nyrkiniskulla keskiviikkona iltapäivällä Helsingin Rautatieasemalla.” Näin kertoi Ilta-Sanomat 14. maaliskuuta pikku-uutisessaan. Sekava päällekarkaaja oli selittänyt poliisille tekonsa syyksi, että patsasta esittävä mies oli uhannut hänen vaimonsa turvallisuutta.Höpö höpö, ei uhannut. Satuin olemaan paikalla.

Artiklat ja salmiakki

Elämäni kolmantena jouluna sain tiilenpunaisesta purkulangasta kudotun mekon ja Martti Haavion Iloisen eläinkirjan. Kaksi viikkoa aikaisemmin YK oli jo antanut yleisen ihmisoikeuksien julistuksen, jossa minulle ja muille listattiin suuri joukko oikeuksia ja vapauksia.

Pyhässä liitossa?

Olen seurannut keskustelua avioliiton teologiasta. Se on valtavan hienoa. Avioliitto on pyhä asia, ihmeellinen esimerkki taivaallisista sfääreistä. Mikäpäs siinä. Paitsi että tosielämä on toisenlaista.

Pahan peitetyt kasvot

Kansakuntamme on kauhistellut kahdeksanvuotiaan Eerikan surullista kohtaloa. Yhä järkyttävämpiä uutisia Eerikan isän ja äitipuolen julmuudesta on tullut julki, kun oikeudenkäynti on edennyt. Lastensuojelun väärien ratkaisujen johdosta on koko lastensuojelujärjestelmä joutunut kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Sana on vapaa

Voi Pirkko minkäs teit! Menit sanomaan kirkonmiesten katedraalissa, että lääkkeiden kautta demonit pääsevät sisään ihmiseen. Voiko mitään törkeämpää enää lausua? Anteeksiantamatonta.

Kävikin hassusti

Vau, miten rohkaiseva kevätkohu jyllää mediassa ja verkkokeskusteluissa! Viime viikolla MOT-ohjelma herätti kuohunnan rukoilija-saarnaaja Pirkko Jalovaaran rukousilloista, joissa on epätavallisen korostunut ja kirkon opetuksesta poikkeava julistus demonien vaikutuksista.

Rakkauden paradoksi

Valot himmenevät ja salin kauniit kattokoristeet häipyvät näkyvistä. Kännyköitä sammutellaan ja asettaudutaan seuraamaan elokuvaa rakkaudesta. Alkukuvassa vanha nainen makaa kuolleena kukkien ympäröimänä. Mitä on tapahtunut sitä ennen?

Opettele saarnaamaan!

1980-luvulla Yleisradio lähetti sunnuntaiaamuisin Hannu Taanilan ohjelmaa Kirjapäiväkirja. Taanila tapasi aloittaa ohjelmansa sanomalla: ”Siunattua sapattia!” Ideana oli tietysti paitsi kohteliaasti toivottaa hyvää lepopäivää, mahdollisesti myös hieman säväyttää kuulijoita.

Ketä kiinnostaa?

Aikanaan sairaanhoitajaopiskelijana tein keikkoja sairaaloissa. Kerran olin kesätöissä vanhustenosastolla. Se oli monin tavoin opettavainen kokemus.Katsellessani osaston menoa silloin kesällä -95 ajattelin, ettei ikinä vanhaksi eikä toisten armoille!

Me suomalaiset?

Radiotoimittaja aloitti ohjelman uniongelmista toteamalla, että me suomalaiset nukumme huonosti. Suljin radion. Aihe ei kiinnostanut, koska nukun hyvin.

Kuninkaan puhe

Olen epäpoliittinen henkilö. Otteeni päivänpolitiikan tapahtumiin on lähinnä niiden puolihuolimatonta seuraamista. Minkäänlaista halua poliittiseen toimintaan en ole itsestäni löytänyt enää vuosikausiin. Jopa kansalaisvelvollisuuden täyttäminen on vaatinut ponnistelua. Kun asuu sellaisella paikkakunnalla, jossa demokratiaa jakavat ja toteuttavat käytännössä vain kaksi isoa puoluetta, en enää ole kunnallispolitiikastakaan löytänyt etsimääni.

Pyhälle Fabiolalle!

Joulukuun 27. päivänä vietetään katolisessa kirkossa Pyhän Fabiolan muistopäivää. Fabiolaa pidetään eronneiden, onnettomassa avioliitossa elävien, seksuaalisen väkivallan ja uskottomuuden kohteeksi joutuneiden sekä majatalon pitäjien suojeluspyhimyksenä.

Kovaa peliä  anteeksiantamuksella

Kirkkoon on viime vuosina pesiytynyt kummallinen anteeksipyytämisen kulttuuri. Kun juutalaiset parituhatta vuotta sitten karjuivat yhteen ääneen:” Ristiinnaulitse”, niin tämän ajan hengessään köyhät huutavat:” Pyydä anteeksi.” Sama joukkopsykoosi näyttää vaivaavan siis myös messiasuskoisia.

Hidastamalla nuortuu ja nöyrtyy

Veteraanit pitävät meikäläisen vetreänä. Heidän rinnallaan koen olevani melko nuori tyttönen, jalat ovat kepeät ja omien alkuperäisten hampaiden pesu sujuu vaikeuksitta. Siis, jos haluat kokea nuortumisen ihmeen, tulee piipahtamaan Kaunialan sotavammasairaalassa. Tai missä tahansa palvelutalossa ja vanhainkodissa, joissa samaa kunniakansalaisten joukkoa on kulkemassa kuin hidastetussa filmissä.

Yleisessä saunassa

Harrastan yleisiä saunoja. Vastoin yleistä luuloa ne eivät ole Suomesta vielä kuolleet. Pääkaupungissa on muutama säilynyt, lisäksi kaikille avoimia saunoja on vielä ainakin Tampereella, Turussa ja Kotkassa. Onpa uusikin yleinen sauna nousemassa Helsingin Hakaniemenrantaan.

Muurin ylitse loistaa tähti

Skotlantilaisen Iona-yhteisön joulukortissa on kuva Joosefista ja Mariasta matkalla Betlehemiin. Matka on kuitenkin pysähtynyt korkean betonimuurin eteen.

Puhetta eikä kolinaa

Toimittaja Janne Koskinen tapasi syyskuussa radio-ohjelmassaan rovasti Päivö Parviaisen, joka täytti sata vuotta. Kansa vaati ohjelmalle uusintaa, eikä ihme. Itsenäisyyspäivänä se saatiinkin.

Asemasotaa surun kanssa

Minulla on erityinen muisto itsenäisyyspäivästä. Viisi vuotta sitten itsenäisyyspäivänä istuin yllättäen Lastenlinnan sairaalassa, pienen lapseni sängyn vierellä. Kun sairaalahuoneen tv-monitoreissa presidentti valmistautui kättelemään kauniita ja rohkeita, minä kättelin pelkoa. Siitä päivästä alkoi minun matkani menetyksen suruun, jonka syvyyttä ja leveyttä en olisi osannut kuvitella.

Kylväjä lähtee kylvämään

Evankelistan työ on, kuten olen niin monesti todennut, ihmiselle täysin mahdoton tehtävä. Evankelistahan julistaa Häntä, joka on kaiken ihmisymmärryksen ja ihmistiedon yläpuolella. Tätä hommaa ei pidäkään lähteä tekemään väellä eikä voimalla, vaan Hengen antamin eväin.

Taksikuskin kaste

Istuin taksissa matkalla kokoukseen, ja olin hiukan hermostunut. Toivoin kovasti, että osaisin antaa evästä yhteiseen työhön. Yritin koko tahdollani olla sekä keskittynyt että rento. Kunpa joku voisi nyt rukoilla puolestani, ajattelin. En ehtisi enää soittaa kenellekään.

Kurainen flow-tila

Ollaan jo marraskuulla, kun sumuisena sunnuntai-iltapäivänä ryhdyn laittamaan puutarhapalstaa talvikuntoon. Sato jäi viime kesänä laihaksi koleuden takia, ja koko palsta on ollut vähän hunningolla.

Aamun shokkihoito

Viime pyhän piti olla ihan tavallinen. Käpsyttelin pyjamassa  aamukahvinkeittoon kirkonkellojen kalkatessa, kun uneliaan tunnelman katkaisi hätääntynyt huuto ja kiihtynyt juoksu rapuissa. Kolistelija oli alakerrassa asuvan vuokraisännän sisko, joka usein käy veljeään tervehtimässä.

Eksymisen armolahja

Kyllä sellainen voi on. Minulla on. On ollut aina. Se ei ole kasvatuksen, ei yhteiskunnan eikä kulttuurin tuotetta, vaan ihan aitoa luomua ja luotua. Sen kanssa voi elää, kunhan nöyrtyy olemaan kyselijän paikalla aika ajoin. Näihin kohtaamisiin sisältyy myös elämän rikkautta, jos sen niin haluaa tulkita. Rukouselämäkin elpyy ja huumorintaju.

Joogaavan papin niskalauta

En ole joogaava pappi, mutta tunnen sellaisia useampia. Melkein kaikkihan nykyään joogaavat. Tai siltä se ainakin saadaan tuntumaan tietyissä Helsingin eteläisissä kaupunginosissa.

Tuhoisa tappoase

Sanat voivat tappaa. Sen tiesi Jeesuskin. Se, joka sanoo veljeään hölmöksi tai hulluksi, ansaitsisi kovemmat rangaistukset kuin tappaja, sanoi hän. (Siitä sitten voidaan tietysti kiistellä, koskiko tämä myös semmoisten solvaamista, joihin ei ole niin läheisiä suhteita kuin veljeen tai muuhun meikäläiseen.)

Ällöttävät jalat

Helsingin kirjamessut lähestyvät. Ne ovat monelle keidas pimenevässä syksyssä. Kävelin paljon vastaavassa tapahtumassa Göteborgissa. Viisaat näytteilleasettajat ja messuvieraat olivat varustautuneet lenkkareilla – koroista ja ulkonäöstä viis.

Laivauutisia

Naputellessani tämän kolumnin alkusanoja olen juhlamielellä. Tänään on nimittäin 14. hääpäivämme.

 Yksi roska kerrallaan

Eräänä iltapäivänä istahdin kävelykadun terassikahvilaan lukemaan sähköpostejani. Työskentely keskeytyi, kun siististi pukeutunut mies ilmestyi esiin kulman takaa.

Yksinkertaisia valintoja

Joskus sanotaan, että tasan ei käy onnen lahjat. Entä jos kävisivätkin? Edes vähän tasaisemmin.

Elettiinpä ennenkin

Kaikki alkoi siitä, kun tutustuin pari vuotta sitten erääseen toiseen Hoikkala-nimiseen henkilöön, ja tuli puhetta siitä olemmeko mahdollisesti sukua. Tiesimme, että molempien sukujuuret ovat Karjalan kannaksella sijainneessa Koiviston kauppalassa. Löysin Hoikkalan suvusta 1980-luvulla tehdyn sukutaulukon, eikä siinä ollut etsimääni henkilöä.

Arkista evankeliumia

Kuljeskelen kauniissa parfyymipuodissa Tallinnassa. Tuoksuu niin että pyörryttää. Etsin tuliaisia miniälleni, ja viehättävä myyjätär tulee apuun. Keskustelu alkaa luontua mukavasti englanniksi. Koska olen mukana Heartbeat Tallinn -tapahtumassa, kaulassani riippuu iso nimilappu. Sen avulla on luontevaa johtaa keskustelua myös elämän arvoihin, Jumalaan, uskoon.

Haitarinsoittaja tunnelissa

Helsinkiin saapuneita kerjäläisiä alkoi keväällä näkyä myös keskusta-alueen

Lihakeitto luuttomana

Siinä Menneisyyden Kultamaassa, jossa lihakeittoon myytiin lihat luineen tiskistä ja naiset istuivat sisällä hattu päässä, rukoiltiin usein kuolleiden kuuluttamisen yhteydessä jumalanpalveluksessa psalmin 90 sanoin:

Yhden vuoden vaatteiden ostopaasto

Ei se ollut suunniteltua, mutta niin vain jotenkin kävi. Olin noin vuoden

Herrasmiehiä liikenteessä

Punaiset valot muuttuvat vihreiksi ja autojono kolmella kaistalla liukuu

Kolmas yritys

Tartuin puhelimeen kolmesti ennen kuin sain soitetuksi. Sydämelläni oli vuosia ollut eräs isänsä hylkäämä poika, nyt jo aikuinen. Isä oli väittänyt pojan syntymän jälkeen, ettei lapsi ollut hänen, ja avioerossa poika menetti isänsä koko suvun. Ja juuri tämän pojan kohdalla jo pelkkä sukunäkö oli päivänselvä todiste isyydestä.

Ihana liemi

Kesällä pitää rakastua ja puhua rakkaudesta. Minä muistan hyvin ensirakkauteni, vaikkei hän kesään osunutkaan. Opettajan perässä luokkaan käveli pitkätukkainen poika, ja se oli siinä. Tuskallisen ihana tunne valahti sisimpääni. Tuntui ihan että voisin haljeta. Olin silloin alaluokilla, eikä hän tainnut koskaan tietää koko asiasta.

Valinnan vaikeus

Nykyisin saa usein seurata marketeissa näytelmiä, joissa vanhemmat käyvät pienten lastensa kanssa hämmästyttävän pitkiä neuvotteluja jäätelö-, karkki- ja jogurttitiskien äärellä. Mitä sinä haluat, isä tai äiti tinkaa, ja usein lapsi tuntuu oikein hermostuvan valinnan vaikeudesta. Välillä neuvottelut päättyvätkin itkuun ja parkuun.

Kauppa-autolla

Kauppa-auto liittyy lapsuuteni mökkikesiin. Meillä ei ollut sähköä ja jääkaappia, ja maakellarissa elintarvikkeet eivät säilyneet pitkään, joten kauppa-auto toi tervetullutta täydennystä ruokavaroihin.

Suomen lipun päivä

Pidän kesästä, mutta en tiedä, mitä tekisin juhannuksella.

Paikkoihin ja tapahtumiin

Kun joskus puoli vuosisataa sitten ensimmäisiä kertoja raottelin Sana-lehteä, lehti oli täynnä kertomuksia siitä, miten Jumala tarttui elämään ja pakotti polvilleen Elämää Suuremman eteen. Kertomuksia pelastuksesta, syntien anteeksisaamisesta, kaiken muuttumisesta. Kertomuksia paikoista ja tapahtumista.

Vapauttakaa fiksaaja

”Äiti, jos sinulla oli ongelma, johon luulit löytäneesi ratkaisun, ei hätää, minulla on siihen jo uusi ongelma.” Poikani lohkaisu ruokapöydässä osuu arkeni ytimeen. Ongelmanratkaisu on pohjimmiltaan tilan raivaamista uudelle ongelmalle.

Paluumuuttajat

Sanotaan, että vanhetessaan ihminen tulee uudelleen lapseksi. En ole tietoisesti tarkkailut itseäni tässä mielessä, mutta jotakin tähän viittaavaa minussa tapahtuu. Minuun on nimittäin palannut ominaisuuksia, jotka tuntuvat niin tutuilta, että olen varma, että ne ovat kerran olleet käytössäni.

Naurava pappi

Pienen vauvan äidille on hyväksi, että on päivisin aikuista juttuseuraa. Sitä miestä minun ei kuitenkaan olisi pitänyt päästää kotiini. Mutta kun hän kumminkin oli pappi, ajattelin että ei tässä hullusti käy.

Miten kilvoitellaan?

Kilvoittelu valmentaa ihmistä kehittymään edes hieman tolkullisemmaksi olennoksi.

Uskonyhteisön vastuu

Lapin yliopiston tutkijatohtori Aini Linjakumpu on herätellyt keskustelua siitä, tulisiko yhteiskunnassamme suhtautua hengelliseen väkivaltaan nykyistä vakavammin.

”Tanssii tähteiden kanssa”

Tämä Marttojen lanseeraama ajatus osuu mielestäni nappiin. Ideana on siis hyödyntää kaikkea sellaista, mikä helposti heitettäisiin pois; ruokaa, vaatteita ja tavaroita ylipäätään. Siis vanhasta uutta – muusista mukaellen.

Positiivinen ongelma

Kuinka monesti olet lukenut siitä, että kirkko pullistelee väen paljoudesta? MTV3:n uutisen mukaan viime vuonna kirkkoon liittyi mukaan ennätysmäärä ihmisiä. Näkyykö tämä käytännössä?

Vertaistukea

Pidettiin tässä kahden hengen kahvimatinea Ystävän kanssa. Esiintyvät taiteilijat Youtubesta ja kahvi omasta keittimestä. Ollaan molemmat virallisesti vanhusväestöä eli yli kuusvitosia. Musiikin jälkeen puhuttiin sairauksista niin kuin vanhukset kuulemma aina.

Parikymmentä senttiä lapsuutta lisää

”Siis mitä, loppuuko koulupäivä jo puoliltapäivin, eihän siinä ehdi mitään oppia!” hämmästelee amerikkalaisystäväni katsottuaan kolmasluokkalaisen lapseni lukujärjestystä.  Joudun taas kerran puolustamaan suomalaista lapsuutta.

 Enkelin kosketus

Raamattua tutkiessani en ole välttynyt siltä, että jotkut raamatunpaikat ovat muodostuneet toisia tärkeämmiksi ja puhuttelevat enemmän kuin toiset. Hämmästyttävää asiassa on se, että vaikka elämänolosuhteet ovat vaihdelleet kovasti ja pysyvältäkin tuntuvia muutoksia on paljon, nuo puhuttelevimmat Raamatun sanan paikat ovat pysyneet samoina

Ai verukkeita?

Moni meistä muistaa sen turhautuneen raivon, jonka synnytti äidin tai isän vuorenvarma väite, että villahousut eivät pistele ja että inhokkiruoka on ”ihan hyvää, kun vain ennakkoluulottomasti maistat”. Ihmettelen vieläkin, miten hyvää tarkoittavat aikuiset voivat taivuttelun työkaluna mitätöidä lapsen täysin toden kokemuksen.

Mistä tiedät?  

Minulla on ystävä, jolla on tapana esittää tämä terävä kysymys. Kysymys saa aina hieman hämilleen, koska siihen ei usein tarvitse edes vastata. En tiedä. Luulen.

Perhesurmat

Suomea on järkyttänyt sarja perhesurmia. Vuoden sisällä kuudessa perheessä on yhteiselämä päättynyt, kun perheenjäsenistä joku on surmannut puolisonsa tai lapsensa.

Hidastetusti

Näin kevään korvalla olen saanut useita kuolinviestejä. Samalla tulee luettua tarkemmin myös kuolinilmoituksia, henkilöiden syntymävuosia ja muistokirjoituksia. Onko se samalla omaa valmistautumista, vai pyrkiikö sitä työntämään perälautaa taaksepäin? Ei vielä, ei vielä.

Minä luen nyt Raamattua

Tammikuun alussa jyrähti Helsingin Vanhassakirkossa käyntiin vuoden mittainen matka. Matkan aikana on tarkoitus käydä läpi kaikki Raamatun kirjat noin yhden kirjan viikkovauhdilla.

Niin sanottu piispa

Tammikuun 21. päivänä arkkipiispa Kari Mäkinen yritti TV1:n ykkösaamussa jälleen kerran heittää Luther-säätiön ulos kirkosta. Ainakin niin sanottiin.

Rahakkaat tunteet

Television valheenpaljastus-ohjelmassa kilpailijalta kysyttiin, toivooko hän salaa vauraan appiukkonsa kuolemaa, jotta pääsisi käsiksi perintörahoihin. Oikea vastaus oli kyllä. Vastausta katsomossa oli kuuntelemassa järkyttynyt appi. Mitä itse vastaisit?

Muuttuvat laulut

Ikääntyessäni olen alkanut muistella tapahtumia, sekä menneitä että myös edesmenneitä ihmisiä. Eräs lapsuuteni muistikuvista on kamarin pöydällä ollut radio, Philipsin ”Pikku- Matti.” Tuo kovin yksinkertainen ja vaatimattoman näköinen koje oli tuohon aikaan kotimme informaatio- ja viihdekeskus.

Kivääri ja asetakki

Lehtileike työpöydälläni vaivaa aika ajoin. Mietin, miksi on niin vaikeaa antaa, mitä minulta seurakuntani jäsenenä pyydetään. Lehtikirjoituksessa nimikkolähettimme siellä kaukana toivoo lähettäjäseurakuntiensa välittävän heille omia rukouspyyntöjään.

Kallisarvoinen ystävyys

Omalla asuinalueellani asuu paljon vanhempaa ikäluokkaa. Kaduilla ja kaupoissa liikkuessa huomiota kiinnittää se, että varsinkin eläkeikäisistä vain naiset ovat kaksin tai kolmistaan. Miehet liikkuvat useimmiten yksin tai kulkevat käsikynkkää puolisonsa kanssa.

Murteiden mahti

Ne murtautuvat esiin siellä ja täällä, yhtä lailla pohjoisen perukoilla kuin Kehä I:n sisälläkin. Ne tunkeutuvat työpaikoille, kauppoihin, yliopistoille, taiteeseen – viimeisenä julkisesti rap-musiikkiin.

Luomisen iloa

Päätin äskettäin kaivaa vanhan soittoharrastukseni naftaliinista.

Kehystämöön!

Sain olla sopivasti ennen joulua Rautavaaran viisaitten naisten keskellä. He olivat löytäneet aarteita, suorastaan sielun kultahippuja. Niistä elää pitkälle kohta alkavan vuoden vuoristorataharjoituksiin.

Kiitos Herralle Skypestä ja gps:stä

Onneksi Jumala on luonut ihmisistä – ja erityisesti insinööreistä – viisaita. Kaukana synnyinmaasta, yli neljän miljoonan ihmisen suurakaupungissa olen kiittänyt Jumalaa Skypen ja gps:n olemassaolosta.

Kalkkuna opettaa

Amerikkalainen, perheessämme asuva nuori nainen on huvittava näky saapuessaan kotiin paikallisbussilla kainalossaan kahdeksankiloinen jäätynyt kalkkuna. Ilman uunissa paistettua kalkkunaa amerikkalaisen kiitospäivän juhlinta tuntuisi kuulemma tyhjältä. Ja ilman kiitospäivää, johon rakkaat kutsutaan pöydän ympärille, ei vuodesta tule eheä.

Huojuva talo

Sanotaan, että sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot luvallisia. Ja kun evankeliumin julistaminen pitää sisällään nuo molemmat elementit, eteenpäin mennään kaikin mahdollisin keinoin.

Kuusvitosen aamukahvi

Ruotsin suurimman vanhuspalvelujen tarjoajan hoitokodeissa on käynyt ilmi vakavia puutteita, kertoo aamun Helsingin Sanomat. Hoitajat ja omaiset kuvailevat aliravitsemusta, makuuhaavoja ja kaatumisia. Yhtiön omistus on ketju, jonka päässä on kaksi investointiyritystä, toinen niistä veroparatiisissa. Sinne menevät myös yhtiön voitot, joita Ruotsin valtio ei siis pääse verottamaan.

Säästetäänkö rukouksesta?

Seurakunnassa on liitosten myötä useita kirkkoja. Nyt keskustellaan siitä, kannattaako kaikissa kirkoissa pitää jumalanpalveluksia. Voitaisiinko jostakin jumalanpalveluksesta luopua, mahdollisesti aikanaan jopa koko kirkosta? Samalla vähenisi pappis- ja kanttori- sekä kiinteistötyövoiman tarve.

 Lähi-idän kriisi

Tunnen myötätuntoa Israelia kohtaan. Syynä lienee luontainen taipumus asettua puolustamaan pientä ja alakynnessä olevaa.

Elämän askelmerkit

Olen Sanan matkalla. Tietyt jalanjäljet ovat kutsuneet lähtemään liikkeelle. Jälleen kerran. En ole matkalla yksin. Sekalainen seurakunta eri puolelta Suomea on kuullut saman kutsun, ja 50 hengen voimin astumme keskelle maailman polttopistettä ja puheenaiheita.

Välitilassa

Vanhojen VHS-nauhojen merkinnät muistuttavat elokuvista, joita en vieläkään ole katsonut. Viimeiset viisi vuotta ne ovat maanneet pahvilaatikossa vaatehuoneessa. C-kasetin kyljessä oleva teksti ”Sekalaista” pukkaa naurattamaan.

Äiti on Kreikka

”Äiti on Kreikka. Se on ottanut meidän viikkorahapurkista bussirahaa, jättänyt maksamatta velkansa ja elää yli varojensa. Me ei anneta sille enää yhtään lainaa.” Viiltävä talousanalyysi tulee suoraan auton takapenkiltä, ala-asteikäisten lasteni suusta.

Menkää sanomaan…

Työnantajani kutsui minut jäseneksi haastattelutiimiin, jonka esitysten pohjalta säätiön hallitus valitsee minulle työtoverin. Julistustyöntekijää siis etsitään.

Yksisilmäiset

Olii se hetki päivästä, jota äitini kutsui tymäpysäkiksi: ajatus ei kulje, kädet eivät tartu eikä mielessä ole muuta kuin kahvikupin kuva. Annoin periksi kahville ja Ylen Areenalta poimitulle videolle.

Kristillinen identiteetti

Aidon kristillisen identiteetin vahvistaminen on kirkon tärkeimpiä pastoraalisia tehtäviä. Tähän lopputulokseen päädyttiin Venäjän ortodoksisen kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oppikeskusteluissa muutama viikko sitten.

Maallinen virasto vai hengellinen yhteisö?

Olen ollut seurakunnan luottamustehtävissä viimeiset vajaat kymmenen vuotta. Paljon pitempään olen ollut kunnallisissa ja valtiollisissa luottamustehtävissä: muun muassa kunnaanvaltuutettuna, kunnanhallituksen puheenjohtajana ja kansanedustajana.

Tien kulkijoita

Ilta on lämmin ja tyyni. Hiljaisen niemen katsomo on hiirenhiljaa ja odottaa. Meille kerrotaan, että näytelmä on nyt osoitettu Kalevi Lehtisen muistolle. Ensimmäisen Raamattukylän kummin maallinen tie on päättynyt ja taivaallinen alkanut. Tien kulkijan pitkä linja elämästä kuoleman kautta uuteen elämään toteutuu. Hyvää matkaa.

Virtuaalinen suru

Sosiaalinen media on antanut surureaktioille uusia muotoja. Tuonilmaisiin siirtyneille syntyy facebookiin Lepää rauhassa- ja RIP-sivustoja, jotka saavat jopa kymmeniä tuhansia peukunnostoja ja kommentteja.

Kielto kiellon päälle

Huivikielto. Ristikielto. Julkisen rukoilun kielto. Mitä suomalaiseen uskontokeskusteluun tulee, se alkaa olla kieltoa kiellon päälle.

Navigointia

Pyörähdimme perheen kanssa pohjoisessa. Patikointia Pallastunturilla, maisemien ja nähtävyyksien katselua sekä tuttujen tapaamista. Sellainen oli matkamme menu. Tämän menuun toteutumiseksi olin hieman pitkin hampain jättänyt kalastusvälineeni kotiin. Se otti välillä koville. Koukkuleukaiset lohet tulivat uniin. Mutta mitäpä isä ei tekisi perheensä eteen. Huh… huh!

Lapsen kutsumus

On aamu ja luen aamukahvilehteä ilman lehtiä. Bittivirtaa ja kuvaruudun valopisteitä. Sadat vanhemmat valittavat lapsen sijoittamisesta tiettyyn kouluun, kirjoittaa verkkohesari kuvaruudulle.

Kristityn nimi

Norjassa tapahtuneen joukkosurman tekijää on kuvattu mediassa muun muassa äärikristityksi, vakaumukselliseksi kristityksi ja kristilliseksi uskonkiihkoilijaksi.

Pysyvät arvot vai ajan virtausten myötäily ?

Kirkko on maallistunut. Monissa asioissa valtakirkkomme on seurannut maallisen yhteiskunnan virtauksia.

Jatkokurssilla

Rakas lukija. Saatat kyllästyä kohta alkuunsa enkä pane pahakseni, jos siirryt seuraavalle sivulle tuota pikaa. Siellä sinua ravitsevat kenties Jumalan ihmeet ja merkit, joita olet kaivannut. Tässä sellaiset ovat jotenkin piilossa, verhon heilahduksen takana. Mutta minulle Jumalan ihmettä nekin.

Kirkolla on kerrottavaa

Vesisade on kastellut kirkon ulkoseinää peittävät paanut. Ovi on lukitsematon, sisällä ei ole ketään. Kirkon puisia seiniä peittävät koristemaalaukset ja keskellä kattoa on Ilmestyskirjaan pohjautuva maalaus Jumalasta valtaistuimellaan.

Kuviin vangitut elämät

Puolitoistavuotias poikani kulkee ympäriinsä kädessään jalkapallojoukkue Hongan pelaajasta otettu postikorttikuva. Samaa kuvaa hän kirmaa katsomaan jääkaapin ovesta heti herättyään. Onko tässä nyt kuva, joka hänen elämälleen on erityisen merkityksellinen, jopa ikoninen? Pojalle, jonka ensimmäinen sana oli pallo, ja joka lämii palloa aamusta iltaan intensiteetillä, jota en muissa lapsissani ole nähnyt.

On se vaan niin tyhmää…

Tähän aikaan vuodesta asuinpaikkamme Paulaharjun rinteillä vallitsevat paratiisimaiset olosuhteet. Tuomet ja kielot sekä omena-, kirsikka- ja päärynäpuut kukkivat jo, ja alppiruusut aloittelevat kukintaansa. Järven rantamaat ovat voikukkien ja rentukoiden muodostaman kirkkaan keltaisen maton peitossa. Puuston vihreys suorastaan kirkuu uutuuden loistossaan.

Nikottelua kakkospykälälle

Olipa kerran partiolaki. (Nykyään sen tilalla ovat ”partioihanteet”.) Laki piti osata ulkoa ja sitä piti luvata noudattaa. Sen toinen pykälä kuului: Partiolainen on uskollinen ja kunnioittaa toisen vakaumusta.

Pieni uskontunnustus

Kieleemme ilmestyivät 1970-luvulla lyhenteet ”jaa.” ja ”eaa.”, jotka luetaan ”jälkeen ajanlaskun alun” tai ”ennen ajanlaskun alkua”. Niillä on haluttu korvata lyhenteet ”jKr.” ja ”eKr.”, jotka tarkoittavat vuotta kristillisen ajanlaskun alusta alkaen tai sitä ennen. Uudet lyhenteet ovat yleistyneet muun muassa eräissä sanomalehdissä. Usein niihin liittyy halu kieltää uskonnon merkitys.

Onko raittiudella tulevaisuutta?

Kun Suomi sai itsenäisyyden, ensimmäisiä suuria asioita eduskunnassa oli alkoholin täyskielto. Kieltolakipäätös, joka toteutettiin eduskunnan suuren enemmistön voimin, kuvaa raittiusliikkeen silloista vaikutusvaltaa.

Suunnitelma B

Voi miten toivoisi, että Suunnitelma A toteutuisi aina! Siis se parhain, rohkein, tervein, järkevin, innostavin… Reitin tulisi olla selvä, ei sivupolkuja, ei esteitä, ei kuoppia eikä ainakaan polttoaineen loppumista kesken matkantekoa. Kuin ajaisi uutta moottoritietä kohti Turkua, suoraa, selkeää, vaikka silmät kiinni.

Juokaa tästä kaikki…

Toisinaan minulta kysytään, mikä Ruotsin kirkossa on paremmin kuin Suomen kirkossa. Minusta yksi asia Ruotsin hyväksi on avoin ehtoollispöytä. Ruotsin kirkossa ehtoolliselle osallistumisen edellytys on kaste. Mitään muuta vaatimuksia ei kirkkojärjestys aseta.

Omassa arkussa

Olen kuolemassa. Ajankohtaa ei ole Yläkerrassa vielä päätetty, tai ainakaan sitä ei ole asianosaiselle kerrottu. Kuolema tuli puheeksi saunassa, kun Rouva sanoi ehkä testamenttaavansa ruumiinsa lääketieteen käyttöön. Arveli jälkeen jäävien säästävän hautauskuluissa, kun ei tarvittaisi kallista ruumisarkkua.

Aina valmiina

”Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois. Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.” Siinä parin jakeen lainaus Laulujen laulun 2. luvusta. Pelkästään siksi, että se kuvaa niin äärimmäisen hyvin sitä, mitä parasta aikaa silmilläni näen.

Tulevaisuus ja toivo

Raamatussa on kummallinen sanonta, joka ei ole arkikielessä kovinkaan tavallinen: panna toivonsa [johonkin]: Pane toivosi Herraan, Israel.

Demokratia kirkossa?

Demokratia on mielestäni paras mahdollinen tapa organisoida valtio ja tehdä se toimintakykyiseksi. Demokraattisessa järjestelmässä valta kuuluu kansalle. Suomessa tätä valtaa käyttää kansan nimissä eduskunta, joka lainsäädännöllä määrää perusteet ja suuntaviivat kaikelle yhteiskunnassa tapahtuvalle toiminnalle. Tämän vuoksi äänestäminen on erityisen tärkeää.

Usko vai ateismi?

Ihmisessä on kolme ulottuvuutta; fyysinen, henkinen ja hengellinen. Nykyaikana monet eivät tunnista hengellistä puolta itsessään. Ihminen fyysisenä olentona ja ajattelevana henkisenä olentona on itsestäänselvyys. Kun ihminen on tieteen saralla kehittynyt valtavasti, on tullut käsitys, että henkinen olemus on tehnyt hengellisyyden tarpeettomaksi.

Missä ovat naiset?

Ruudun täyttää nuorten miesten pakolaisvirta. Heitä varten on lennätetty eri puolilta maailmaa ensiapua, sairaalahenkilökuntaa, telttoja, lääkkeitä. Tehdään kaikki se mikä voidaan niissä puitteissa. Jokainen mies tarvitsee apua hätäänsä. On paettava tuhon tieltä, etsittävä uusi paikka jatkaa elämää, kenties löytää työtä ja jonkinlaista tulevaisuutta.

Uskon murteet

Herätysliiketaustainen ystäväni totesi, että nykyään papit saarnaavat korvasyyhyyn eivätkä enää julista syntiä synniksi. Jäin toviksi miettimään moista ja esitin korvasyyhystä vastakysymyksen: Jos herätysliikkeen mies tai nainen saarnaa herätysliikkeeseen kuuluvalle kuulijakunnalle saaden aikaan odotuksenmukaisia tunnekuohuja ja kokemuksia, niin eikö tämä saarnaaja silloin puhu kuulijoiden korvasyyhyyn?

Vallankumous tekstiviestillä

Vuosia sitten haastattelin amerikkalaista rauhanturvaajaa, joka opetti mediataitoja nuorille afrikkalaisessa diktatuurissa. ”Eihän ne antaisi meidän olla täällä, jos tietäisivät mitä taitoja nuoret tässä oikeasti oppivat”, nauroi internetin saloihin nuoria vihkinyt mies. Eivätpä totisesti tienneet.

Tulen ruokaa

Asumme omakotitalossa, jota lämmitämme puilla. Talomme on varustettu myös sähkölämmityksellä, mutta sen olemme järkisyistä jättäneet varajärjestelmäksi. Viime kesän myrskyt ja talvien lumikuormat vahvistivat sen, ettei siitä oikein muuhun olekaan.

Terkkuja meille Ruohikseen

Rupesin vetämään raamattupiiriä, vaikka ei se ollut tarkoitukseni. Olisin halunnut tulla valmiille, istua rennosti ja pudotella silloin tällöin nokastani viisauden kultarahoja. Kukaan palkkatyöläinen ei kuitenkaan tullut minua Raamatulla viihdyttämään eikä tarjoamaan tilaisuuksia teologiseen saivarteluun. Huomasin yllätyksekseni pitävänikin äkisti raamattupiiriä, jossa oli hienoja ihmisiä ja hyvä olla.

Papit lukemaan Raamattua

Kysyn usein pappisvihkimystä pyytäneiltä teologian maistereilta, miten he hoitavat hengellistä elämäänsä. Useimmat kertovat rukoilevansa ja ilahduttavan monet sanovat käyvänsä säännöllisesti jumalanpalveluksissa. Mutta harvat lukevat säännöllisesti Raamattua.

Vanhemmuuden ”ajokortti”

Vaativin tehtävä, jonka elämässäni olen kohdannut, on lasten kasvattaminen, vanhemmuus. Tähän tehtävään ei yhteiskunta opeta tai anna valmennusta.

Avartumisia

Hento, upeahiuksinen nainen tulee kohti ja tervehtii. On aika juhlistaa hänen eläkkeelle lähtöään kirkkomme merkittävästä virasta. Kirsti Aalto on työskennellyt vuodesta 1982 lähtien sairaalasielunhoidon tehtävissä, johtajana 1991 alkaen. Tähän päivään osui myös hänen syntymäpäivänsä.

Huolettoman rukous

Tein 1970-luvulla tiedottajan töitä Helsingin Paavalin seurakunnassa. Niilo Ylivainio piti silloin kokouksia Messukeskuksessa. Sinne mentiin porukalla katsomaan ja kokemaan, kun ihmiset kaatuivat rukousjonoissa. Sitten rupesi tapahtumaan myös luterilaisessa kirkossa. Nyt kaatuu kirkossakin uutisoi Suomen Kuvalehti, kun karismaattisuus alkoi virvoittaa seurakuntia.

Uhkapeliä Macaulla

Jalkojeni alla on iso kultaharkko, välissä panssaroitu lasi. Tuijotan kultaista lattiaa epäuskoisena kymmenien kiinalaisten silmäparien kanssa hotellin aulassa, Macaon saarella Hongkongin edustalla. Tälle kasinosaarelle kiinalainen kiiruhtaa vähäisinä vapaapäivinään koettamaan onneaan, sillä manner-kiinassa uhkapelit on lailla kielletty.

Miks, oi tähtisilmät loistakaatte…?

Joulu päättyi, vaikka kaiketi kukaan ei oikein soisi sen päättyvän. Tutun joululaulun haikeus joulun päättymisestä on totta ainakin lapsen ja lapsenmielisten sydämissä. Itsessäni tunnistan surunsekaisen viiltävyyden joka vuosi, kun retuutan joulukuusta pihalle.

Maailman tolppa

Kun ihmiskunta historiansa aamuhämärissä on kuvannut maailmaansa, kuvauksissa on usein esiintynyt puu, pylväs, vuori tai napa. Sen muotoja on monia: elämän puu, Kalevalan iso tammi, maailmanpylväs, pyhä vuori tai kotakuusi, joka kiinnittyy Pohjantähteen, pohjoisen taivaan liikkumattomaan maailmannaulaan. Sille on ominaista, että se pysyy paikallaan ja että se on myös linkki tai väylä, jota pitkin taivaalliset olennot ja ihmiset pitävät yhteyttä.

Lähetys on kirkon elinehto

Länsimaiden maallistuminen, moniuskontoistuminen sekä monien kirkkojen laskevat jäsenmäärät ovat johtaneet arvioihin Euroopasta kristinuskon hautausmaana. Onko tämä maanosamme tulevaisuus?

Pieni liekki, suuri sanoma

On yksi sanomisen tapa, joka puhuu enemmän kuin sana, kaikille ja kaikkialla.

Sirakin ajattomia ohjeita lainaajille ja velallisille

Kuusikymmentä vuotta sitten Artturi Leinonen puhui Kansallis-Osake-Pankin 60-vuotisjuhlassa. Puheessaan ”Syyrakin ohjeita lainaajille, velallisille ja takausmiehille” Leinonen muistutti, että Jeesus Sirak laati pankeille ohjesääntöä jo kauan ennen pankkitoiminnan alkua.

Miksei kellot soi?

Taso on säilytettävä ja jos mahdollista panna vielä paremmaksi kuin viime jouluna. Siis lisää koristeita, valoja, liinoja, enkeleitä, ruokaohjeita, verhoja, lahjoja, vierailuja…

Kirjoitettu on…

Olen jossakin aiemmassa kolumnissani jo ilmaissut sen käsitykseni ja kokemukseni, että evankelistan työ on siinä(kin) mielessä erikoista puuhaa, ettei sitä oikein voi osata eikä edes opetella.

Pihtipudas-ilmiö

Sunnuntai-iltojen suositusta Kuorosota-ohjelmasta ovat perinteisesti ensimmäisenä pudonneet suuret metropolijoukkueet, vaikka niillä on suurin kannattajapotentiaali. Se muistuttaa, että toisinaan joukkovoima syntyy pienuuden ekonomiasta. Sitoutuminen liian avaraan ja liian isoon on ihmisen psyykelle mahdotonta.

Hyvä paha sisu – osa 2

Kirjoitan vuoden viimeistä kolumniani yhtä murheellisissa merkeissä kuin vuoden ensimmäistäni. Haitia murjotaan taas. Tammikuussa ja koko kevään ajan oli tilanne päällä valtaisan maanjäristyksen takia. Me kaikki alan työläiset tiesimme jo silloin, että syksyn hurrikaanikausi saattaa tuoda murhetta murheen päälle.

Omakehu haisee Facebookissa

Ruotsalaiset ovat ryhtyneet kehumaan itseään. Sydsvenskan-lehti julisti jopa jantelagenin (älä-luule-olevasi-mitään -kulttuurin) kuolleeksi ja kuopatuksi.

Sääliksi käy kenraalia

Puolustusvoimain entinen komentaja, kenraali Gustav Hägglund kevensi loppukesästä taloudellista tuskaansa iltapäivälehden haastattelussa. Kenraali oli menettänyt 10 000 euroa kuuluisassa Wincapita-huijauksessa. Haastattelussa kenraali nimitti itseään hulluksi, kun oli lähtenyt mukaan äkkirikastumisen yritykseen.

Kuulun kirkkoon

Olin jakamassa ehtoollista kotiseurakuntani kahdessa kirkossa. Alttarille tulijat olivat pääosin minua vanhempia, mutta siihenkin ikään mahtui monenlaista kohtaloa kultivoituneesta rouvasta katujen vaeltajaan.

Raamattu Hollywoodissa

Hollywood kaavailee 3D-elokuvaa luomiskertomuksesta. Intian Bollywood taas puuhaa Jeesus-elokuvaa.

Tulen lumoa, vai…

Sytytän vanhan sanomalehden ison risukasan alle. Ilma on tyyni ja sopivan viileä. Merivettä on parin metrin päässä. Mittavat risukasat odottavat kohtaloaan autuaan tietämättöminä. Loppu on lähellä ja siitäkös mieleni virkistyy. Siis risujen loppu.

Ikämiehiä  

Kuluvan syksyn työtehtäviini kuului pienryhmäleirin vetäminen Lapissa, Pyhätunturin maisemissa. Tällainen päihdetyön muoto sai alkunsa jo Kansan Raamattuseuran vuosinani, Usko tai älä -nimisenä, ja formaatti on yhä sama.

Hiljaisten epidemia

”Kun saavuimme lentokentälle, olin aivan äimistynyt, miten hiljaista kentällä oli, vaikka ihmisiä oli kaikkialla. Sama hämmennys jatkui junaan astuessa: junatkin ovat Suomessa ihan hiljaa!”

Tätä ihmetteli ääneen Suomeen muuttanut italialainen ystäväni, itsekin hiljaista sorttia.

Onnen hinta

Nyt se on selvitetty. Onneen vaaditaan 75 000 US-dollarin vuositulot. Suomen rahassa täytyisi siis tienata 58 000 euroa vuodessa.

Juhlan kunniaksi

Avioliiton merkitys horjuu. Kristinuskolla on painavaa annettavaa liittonsa kanssa painiville. Tämän viestin jos saisi tuleville kirkkohäitä viettäville pareille läpi, olisi yksi jos toinenkin liitto pelastettavissa.

Voitto maailmasta

Tappiomieliala on saamassa valtaansa tämän ajan kristityt. Huonoja uutisia kuuluu joka puolelta.

Ekoelämää äidin ohjeilla

Nykyaikainen kuluttaja haluaa toimia vastuullisesti, hidastaa ilmastonmuutosta ja tukea kehitysmaiden työntekijöiden oloja. Näin tehdään lainaamalla, kierrättämällä ja ostamalla lähellä tuotettua ja reilun kaupan tuotteita sekä suosimalla palveluita tavaroiden sijaan.

Hidas, hitaampi, hitain…

Nyt on oltava slow. Kaikessa tekemisessä ja olemisessa, kohtaamisessa, seksissä ja syömisessä.

Myrskyn jälkeen

”Myrskyn jälkeen on poutasää…” laulaa Kari Tapio suositussa iskelmässä. Myrskyn jälkeen täällä Paulaharjun rinteilläkin on pouta, mutta mikään muu ei sitten olekaan pihapiirissämme ennallaan. Aamukahvit keitettiin spriikeittimellä ulkoverannalla, ja pihailmekin on yön aikana avartunut kolmen kaatuneen männyn verran. Siinä ne nyt makaavat metrin päässä talomme seinästä, siististi talon suuntaisesti kaatuneina. Meitä on taas kerran varjeltu.

Katarsis

Pakko selittää ensin tämä kreikkalainen sana katarsis, vaikka se onkin tuttu eri yhteyksistä. Katarsis on tietosanakirjan mukaan äkkinäinen tunnetila, joka johtaa elämänhalun uudistumiseen, palautumiseen tai voimistumiseen. Kirjaimellisesti se tarkoittaa puhdistumista.

Uskon kuolemaa edeltävään elämään

Viisas ja ahkera työntekijä on työnantajalle parasta mitä toivoa saattaa. Viisaudesta ja ahkeruudesta on epäilemättä hyötyä myös ihmiselle itselleen, perheelle, yhteiskunnalle ja koko maailmalle.

Perustarpeita

Harva ihminen tulee terveyskeskukseen saamaan sairauteen hoitoa. Siis sitä mihin hoitajat ja lääkärit on koulutettu. Moni tulee syiden vuoksi, joilla ei ole tekemistä lääketieteen kanssa.

Ennustukset käyvät toteen

”Jos syntyy teologinen virtaus, joka näyttää uhkaavan kirkossa vallitsevaa uskon yhteyttä, juuri piispan tehtävä on edistää teologista kommunikaatiota toisaalta erilaisten teologisten virtausten välillä ja toisaalta kirkon oppia edustavan opetusviran ja teologisten virtausten välillä.

Sana suhisee

Koivunritvat kesätuulessa. Järven liplatus kotirantaan. Ukkosen lähestyvä kumu. Löylyn sihahdus. Kokon rätinä. Lasten lörpötys ja liverrys. Kirkon viileä puolipäivän hiljaisuus. Linnun yöhuhuilu.

Kierrätys valtasi kaupunginosan

Kaupunginosamme asukasyhdistys järjesti jo vuotuiseksi muodostuneen kierrätystapahtuman. Kirpputorit, dyykkauslavat ja Tuo&Hae -ilmaiskierrätyspisteet levittäytyivät pihoille ja katujen varsille yhdeksi lauantaiksi.

Suvista surutyötä

Katsoin surua suoraan silmiin suvisena viikonloppuna. Vivamo-opistossa vietettiin Surun kevät -päiviä. Läheisensä menettäneet kokivat luonnon järjestämän myrskyisän vastaanoton: ukkosti, salamoi ja paiskoi rakeita. Väliin pilkahti aurinko kuin lempeä lohdutus.

Olen lakossa huomenna

Olen kyllästynyt näihin lakkoihin. Aikana, jolloin Suomen tärkeimmät vientimarkkinat ovat tyrehtyneet ja maan talous on pahasti kuralla, itsekkäästi vain ajetaan omaa etua.

Vaihtoviikot

Ensi viikolla arkkipiispan sauvaan tarttuu uusi mies. Ja siitä parin päivän päästä tiedetään, kumpi loppusuoralle kilvoitelleista on Helsingin uusi piispa. Tässä välissä myös kotiseurakuntani saa uuden kirkkoherran.

Kauas pois – ja takaisin kotiin

Lepää rauhassa, sanoi osastonlääkäri

Vanheneminen pelottaa minua. Etenkin muistin heikkeneminen kammottaa. Sairastuessani pahasti tai muuten vain vanhetessani voin menettää kyvyn huolehtia itsestäni jos muistinikin sairastuu. Tällöin sairaus etenee, ja jossain vaiheessa osoitteeni on laitos, jossa minut pidetään fyysisesti turvassa, mutta en enää saa tehdä mitään. (Sana 13.5.2010)

Vappumarssi

Hei hulinaa! Pari yötä vappuun! Ja sitten hauskaa vaikka väkisin. Ilo pintaan vaikka kengät märkinä. Tuo suuri kevään juhla, ikiaikainen siirtymisen riitti, kuoriutuminen pimeästä valoon, kylmästä kesään, talvivaatteista vapauteen, kohmeesta kasvuun. Koko maa murtautuu roudastaan. (Sana 29.4.2010)

Kevään ryhtiliikkeitä

Ilmassa on merkillistä tunkkaisuutta, vaikka kevät on totta ja kesää kohti mennään. Tarkoitan tässä hengen ilmastoa ja ilmaa. Alkaa tuntua pikkuhiljaa siltä, että on suorastaan noloa olla kristitty ihminen, kuulua kirkkoon, uskoa Jumalaan ja Jeesukseen kiertelemättä ja kaartelematta jonkun Korkeimman kautta. (Sana 15.4.2010)

Yksi light-usko, kiitos!

Toisluokkalainen amerikkalaispoika sai lähtöpassit koulusta viideksi päiväksi piirrettyään ristiinnaulitun Jeesuksen, kertoi uutislehti. Opettaja oli pyytänyt lapsia luonnostelemaan jotain jouluun liittyvää, mutta järkyttynyt nähtyään pojan piirustuksen ja passittanut hänet psykologisiin testeihin. Testeissä arvioitiin pojan väkivaltaisuutta, mutta todettiin, ettei lapsi ollut vaaraksi itselleen tai muille. Olipa uutinen kuinka totta tahansa, kertoo se hyvin ajan hengestä, zeitgeitista. Uskonto kelpaa yhä pääsiäispöytään, mutta harmittomana kevytversiona. (Sana 25.3.2010)