Arkienkeli bussinkuljettajan hahmossa

Toivon näkeväni ihmisvilinässä jonkun tutun, jolta voisin lainata matkarahat. Lähetän pikaisen avunpyynnön ylöspäin, mutta ketään tuttua ei näy. Bussin lähtöön on muutama minuutti. Ei auta kuin kysyä, suostuisiko kuljettaja ottamaan kyytiin matkustajan, joka maksaisi jälkeenpäin. En ole kovin toiveikas, sillä kaikki henkilöllisyyspaperinikin ovat kotona lompakossa.

”Mutta täytyyhän sitä päästä”, kuljettaja sanoo yllätyksekseni. Hän soittaa pikaisen puhelun, ja asia on selvä: yhteystiedot lapulle, ja lasku tulisi jälkeenpäin.

”Entä paluumatkasi”, kuljettaja kysyy huolehtivasti. Hämmentyneenä hän ystävällisyydestään ja luottamuksestaan soperran, että perillä saan varmaan lainattua rahat paluulippuun.

Juuri silloin bussiin astuu tuttu ihminen, joka on menossa samaan kokoukseen kuin minä, ja lippuasiani järjestyykin tätä kautta.

Bussinkuljettajan ystävällisyydestä jäi hyvä mieli. Mietin, että ehkä inhimillisyyttä, luottamusta ja auttamishalua lopulta on kanssaihmisissä enemmän kuin luulemmekaan. Tilaisuus tekee arkienkelin.

Kiitos sinulle, Vainion liikenteen ystävällinen kuljettaja!