Ei ja ei -aikuisia

2.6.2011

| Teksti: Ulla-Maija Vilmi

Suvisuomalaisten sanotaan olevan talvista muotoaan seurallisempia ja ystävällisempiä. Saattaa olla, että asia on ylimainostettu, sillä myönteisyys ei ulotu läheskään kaikkialle. Puutteet ilmenevät vaikkapa suhteessa naapurin lapsiin.

Kun kaiken ikäiset ihmiset viipyilevät enemmän yhteisissä ulkotiloissa, monet aikuiset alkavat toimia kummallisesti. Kun olettaisi, että tulossa on iloinen tervehdys lapselle, vaikkapa ”Hei, terve!”, suusta livahtaakin: Ei, älä!

Juttelin ilmiöstä ennaltaehkäisevää lapsi- ja nuorisotyötä tekevän jääkiekkojoukkueen Iceheartsin kasvattajan kanssa. Hänen mielestään kieltokin toimii paremmin, jos taustalla on paljon hyviä ja myönteisiä kohtaamisia. Olisikohan kaksikymmentä ”heitä” yhtä ”eitä” kohti sopiva suhde?

Onneksi ei-aikuisten lisäksi on myös vahvasti kyllä-aikuisia. Huomasin sen äskettäin serkkuni hautajaisissa. Harvinaisen moni lapsi pudotti siellä kukkatervehdyksensä hautaan.

Aikuisiksi varttuneista kesälapsista – jotka siis syystä tai toisesta tarvitsivat aikoinaan tukikasvattajia – oli tullut omia muutoin lapsettomalle pariskunnalle. Haudalla itkettiin isää ja pappaa.

Jaa

Facebook Twitter | Jaa muualla...