Enkelin kosketus

.

Eräs tällainen kohta on Raamatun alkulehdiltä löytyvä kuvaus siitä, kuinka Jumala itse, kolmen enkeli-sanansaattajansa muodossa, vieraili Abrahamin luona Mamren tammistossa (1. Moos. 18).

Eniten tuossa kertomuksessa mietityttää Jumalan maanpäälle saapumisen motiivi. Tai kahdesta motiivista etenkin se jälkimmäinen. Ensimmäiseksi Jumalalla oli Abrahamille ja Saaralle (ja meille) tärkeä ilmoitusasia. Toiseksi Jumala halusi omin silmin nähdä, ovatko ihmiset todella tehneet kaiken sen pahan, josta hänelle on kerrottu. Tälle jumalalliselle tiedustelutoiminnalle olen etsinyt nykypäivän vastinetta.

Etsinyt ja mielestäni myös löytänyt.

Jumala tiedustelee yhä tänäänkin, olemmeko todella tehneet kaiken sen pahan, mitä hänen tietoonsa tulee. Tiedusteluväline on Jumalan hyvyys. Evankeliumi. Ja siinä etenkin se, toteutammeko ja jaammeko me sitä rakkautta, jolla meitä rakastetaan.

Muutamia viikkoja sitten työmatkani keskeytyi auton totaaliseen hajoamiseen. Jakopään ketju, juuri se, jonka ei koskaan olisi pitänyt pettää, katkesi täydessä vauhdissa.

Hetken istuin neuvottomana pikkuhiljaa kylmenevässä autossa. Rukoilin hätääntyneenä viisautta ja keinoa siihen, että saisin edessä olevat työtehtävät delegoitua jollekin ja jotenkin.

Seuraavaksi tajusin, että minun täytyy käydä laittamassa varoituskolmio tien reunaan. En ehtinyt edes astua ulos, kun taakseni pysähtyi auto, jonka kuljettaja tarjoutui auttamaan. Sanoin, että uskon saamani tarvitsemani avun puhelimitse. Kiitin miestä kuitenkin siitä, että hän oli vaivautunut pysähtymään tarkistaakseen, voiko auttaa.

Hinausauton saapuminen kesti puolitoista tuntia. Tuona aikana ohitseni ajoi varmaan sata autoa, joissa oli yhteensä satoja ihmisiä. Ketään ei kiinnostanut, miksi minä siellä autossani istuin.

Siinä istuessani minua vapisutti, lisääntyvän kylmyyden ohella, mielessäni pyörinyt Abrahamin kysymys: ”Entä jos sieltä löytyy kymmenen?”

Yksi pysähtyi.