Ennustukset käyvät toteen

”Jos syntyy teologinen virtaus, joka näyttää uhkaavan kirkossa vallitsevaa uskon yhteyttä, juuri piispan tehtävä on edistää teologista kommunikaatiota toisaalta erilaisten teologisten virtausten välillä ja toisaalta kirkon oppia edustavan opetusviran ja teologisten virtausten välillä.

– – Jos kirkon johto ei aktiivisesti huolehdi tällaisesta dialogista, syntyy ennemmin tai myöhemmin tilanne, jossa yksi kirkossa vaikuttava teologinen fraktio ja suuntaus joutuu ottamaan opetusviran tehtävät itselleen; ts. se joutuu vaatimaan kirkon uskon puhtautta.

Koska tällainen opetusviran funktion ottanut fraktio on yksi kirkon sisäpuolella vaikuttavista suunnista, seuraa välttämättä ja loogisesti, että teologinen keskustelu eri teologisten suuntausten välillä muuttuu näiden suuntausten väliseksi voimapolitiikaksi.”

Tämä professori Tuomo Mannermaan profeetallinen teksti on Teologisesta Aikakauskirjasta vuodelta 1985. Leif Nummelan (24/2010) osoittaa, että nyt se on käymässä toteen.

Kirkkomme opetusvirka ei enää pysty vaalimaan uskon puhtautta. Dogman ytimestä, Kristuksen persoonasta, voidaan saarnassa opettaa harhaoppisesti ja kyseenalaistaa Kristuksen syntymä neitseestä, ilman että siitä saa edes varoitusta, kuten Helsingin tuomiokapitulin päätös Terho Pursiaista vastaan tehdystä kantelusta osoittaa. Herätysliikejohtaja Nummela joutuu ottamaan roolin, joka ei hänelle kuulu.

Ekumeenisen rehellisyyden nimissä piispojemme on hyvä ottaa asia puheeksi, kun joku heistä seuraavan kerran käy Roomassa pitämässä pyhän Henrikin messua.

Myös Porvoon yhteisölle pitää rehellisesti kertoa, että meillä ei käytännössä enää ole edes piispoja velvoittavaa oppia Kristuksen persoonasta. Anglikaanit haluavat varmasti, että heidät pidetään ajan tasalla. Heillehän joulun mysteeri on erityisen tärkeä.

Neuvotteluissa heille kuten Roomalle ja ortodokseille on virheellisesti uskoteltu kirkkomme olevan samoilla linjoilla.

Kirkollisen teologiamme eräs virstanpylväs oli se, kun Antti Kylliäinen selvisi sanktioitta harhaopeistaan. Sen jälkeen oli johdonmukaista ajatella: ”Jos niin hyvä teologi kuin Eero Huovinen ei edes tällaiseen puutu, ei opin puhtaus tosiaan ole merkittävää.” Tapaus Pursiainen on iso askel samalla tiellä.

Kirjoittaja on Savonlinna-Säämingin seurakunnan kirkkoherra ja teologian tohtori.