Hampaat ja puolikas elämää

– Haluaisitko elää vanhaan aikaan, vaikka 1300-luvulla? siippani kysyi innostuneena.

Näin jo mielessäni itseni hilkka päässä panemassa olutta pienessä ja savuisessa pirtissä. Olisiko minulla kaikki hampaat tallella? Räkänokkaisia lapsia vilistäisi jaloissani puolen tusinaa. Keskenmenoja ja tauteihin kuolleita pienokaisia olisi jo enemmän kuin jatkuvalta pyykkäykseltä ja kaskenpoltolta jaksaisin enää edes surra.

Ankeaa raadantaani en voisi edes piristää kiehtovilla kirjoilla. Silmälasittomana näkisin hädin tuskin kattilaa, johon puurokauhani upottaisin. Enkä sitä paitsi edes osaisi lukea.

Puhumattakaan elinajanodotteesta. Tilastojen mukaan 1300-luvulla olisin näinkin nuorena jo vainaa. Tauti olisi vienyt tai lapsivuode.

 Nyt minulla on kaikki hampaat ja toinen puolikas elämää vielä jäljellä. Se on onnellista. Lisäksi saan ihan omaa palkkaa työstä, josta pidän, ja voin ahmia kirjoja mielin määrin, kiitos siitä optikolle ja kirjastolaitokselle.

Maailman onnellisuusraportin mukaan me suomalaiset olemme maailman toiseksi onnellisin kansa. Ei mikään ihme, meillä naisetkin ovat päässeet nauttimaan elämän sisällöstä ja ajattelusta sen sijaan että raataisimme nälkä ja kuolema niskassa. Enpä taitaisi haluta vanhaan aikaan.

– Minä kyllä haluaisin, siippani huokaisee.

Näen jo mielessäni, miten hän nostaa peitsen ja karauttaa haarniska kiiltäen turnajaisiin.