Lea Lappalainen
Tein 1970-luvulla tiedottajan töitä Helsingin Paavalin seurakunnassa. Niilo Ylivainio piti silloin kokouksia Messukeskuksessa. Sinne mentiin porukalla katsomaan ja kokemaan, kun ihmiset kaatuivat rukousjonoissa. Sitten rupesi tapahtumaan myös luterilaisessa kirkossa. Nyt kaatuu kirkossakin uutisoi Suomen Kuvalehti, kun karismaattisuus alkoi virvoittaa seurakuntia.
Yli-Vainio sai seuraajia, joista on tullut koko kansan tuntemia. Pirkko Jalovaara, Seppo Juntunen ja Markku Koivisto ovat heistä tunnetuimpia. He ovat kantaneet tuhansien suomalaisten taakkoja Jumalan eteen.
Näiden rukoustilaisuuksien rinnalla on myös huomaamattomampaa rukousta rukouspiireissä ja kodeissa. Monen seurakunnan sunnuntain messussa tarjotaan kaiken yhdessä koetun lisäksi henkilökohtaista esirukousta messun jälkeen. Unohtamatta ihmistenlyhyitä huokauksia turuilla ja toreilla.
Tämän vuoden rukouslistaan voisi merkitä vaikkapa seuraavia asioita: Yhteisvastuukeräys, eduskuntavaalit, evankelioimistyön konferenssi, Kirkkopäivät, vapaaehtoistyön teemavuosi, seurakuntien uudet luottamushenkilöt, työntekijävaihdokset työpaikoilla ja rauha ihmisten välillä.
Oma rukoukseni kiteytyy Avilan Teresan kehotuksiin:
Älköön mikään huolettako sinua.
Älköön mikään pelottako sinua.
Kaikki on ohimenevää.
Kärsivällisyys voittaa kaiken.
Sillä, joka pysyy Jumalassa, ei puutu mitään.
Jumala yksin riittää.