Jotain rajaa huolille!

Huolten jatkuva vatkaaminen on hyödytöntä ja vie pahimmillaan yöunet. Mieltä rauhoittaa jo se, jos tietoisesti erottaa toisistaan asiat, joihin ei voi vaikuttaa, ja asiat, joiden eteen voi tehdä jotain konkreettista.

Turhille huolille on tyypillistä ”mitä jos” -ajatuskulku. Loppupeleissä suurin osa tästä murehtimisesta osoittautuu energian tuhlaukseksi.

Elämäntaitokonsultilla, jota äskettäin istuin kuuntelemassa, oli mielenkiintoinen suhtautuminen huoliin. Hän kertoi pitävänsä joka päivä 15 minuutin huolihetken ja muuten vapauttavansa itsensä huolehtimiselta. ”Suhtaudun huoliini lempeästi. Sanon huolelle, että en voi ottaa sinua vastaan juuri nyt, mutta tervetuloa kello 17!”

Vuorisaarnaa lukiessa huomaa, että Herramme on hyvin perillä taipumuksestamme hermoiluun. Pitkä pätkä tekstiä on omistettu sille, ettei kannattaisi niin paljon murehtia, vaan luottaa Jumalan huolenpitoon.

Pyhä huolettomuus kuulostaa houkuttelevalta elämänasenteelta, mutta siihen ei ole helppo päästä. Varteenotettavana pidän neuvoa, jonka kerran sain: kun mieleesi nousee joku huoli, muuta se rukoukseksi.