Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Keskiviikko 23. toukokuuta. Nimipäivää viettää Lyydia, Lyyli, Lydia

Kauhea koulu

5.5.2011
| Teksti: Freija Özcan

 

Luin sunnuntain Helsingin Sanomista yllätyksekseni, että läheisen Metsälän kaupunginosan vanhemmat jopa hankkivat kakkosasuntoja muualta ja eroavat nimellisesti saadakseen lapsensa johonkin muuhun kuin lähialueemme kouluun. Maunulan ala-asteella kun on liian paljon maahanmuuttajia ja sen epäillään haittaavan opetuksen laatua.

Hämmentävää. Oma lapseni on käynyt kyseisen koulun, ja toisenkin olen iloisin mielin samaan opinahjoon laittamassa. Miksikö? Siksi, että kokemukseni koulusta, sen hengestä ja siellä opitusta on aivan riittävän hyvä.

Lapseni luokalla puhuttiin peräti seitsemää eri kieltä. Joinakin iltoina laskin, että olohuoneemme sohvalla lojui lapsia viidestä eri kansallisuudesta ja ainakin muutamasta eri maailmankatsomuksesta. Kaikki erinomaisen hyvin kasvatettuja, ajattelevia ja suloisia. Opettajatkin kiittelivät lasten arvoja ja käyttäytymistä.

Lapsuuteni pohjoisen kouluun ainoan kulttuurivivahteen toivat saamelaislapset, jotka katosivat koulusta aina metsästyskauden alkaessa. Siksi olen ollut iloinen siitä, että lapseni ovat saaneet jo päiväkodista ja koulusta alkaen oppia tuntemaan toisenlaisia kulttuureja, kieliä ja tapoja ja vertailla omia näkemyksiään.

Numeroista päätellen nämä monikulttuurisen koulun lapset pänttäävät päähänsä hyvin sen minkä pitääkin. Lisäksi he oppivat luontevasti ennakkoluulottomuutta, ihmissuhdetaitoja ja maailmankansalaisuutta – mikä sen tarpeellisempaa!

Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin