Kehystämöön!

Kun pohdimme ihmisen elämää rintamamiestalona, piipahdimme kellarin homeisissa nurkissa, ullakon aarteissa ja asuinkerroksen arkipäiväisyydessä. Ennen joulua yritimme kenties putsata kellaria, mutta johonkin pimeään nurkkaan tuntui aina jäävän yksi mädäntynyt lanttu. Sen haju pisti ja tarttui meihin. Pettymyksen ja lankeemuksen muisto, rumat ja väärät ratkaisut, sanat ja teot syyttivät ja hävettivät. Kellarin haju tuli mukanamme asuinkerrokseen ja tarttui seinäpapereihin ja vaatteisiin.

Kitkerä ihminen, katkeraa puhetta, jossittelua ja syyllisen etsimistä. Siihenkin voi elämänsä tuhlata ja näin pilata oman asuinkerroksensa ilman.

Mutta on surullista, jos ullakkokerros jää hyödyntämättä. Se on kuitenkin tarpeellinen ja olennainen osa taloamme, aarrekarttojen ja unelmien paikka. Vanha ja uusi ovat siellä sovussa rinnakkain, sillä siellä on kehystämö, kuten eräs naisista sanoi.

Kun löydämme kellaristamme haisevan lantun, elämää varjostaneen tapahtuman, teon, synnin, se tulee ottaa haltuun. Ellemme me itse ota sitä haltuun, se ottaa meidät ja pitää vangitsevassa otteessaan hautaan saakka. Saattaa olla hyväksi kutsua vierelle ystävä, sielunhoitaja, terapeutti, jonka kanssa alkaa nousu kellarista ylös ullakolle, askel kerrallaan.

Matka ottaa usein lujille, mutta kannattaa, jotta alkavan armon vuoden aikana voisi olla vähän helpompi hengittää.

Ullakolla odottaa siis kehystämö. Siellä on erityisen hyvä palvelu juuri näin joulun aikaan.

Oman ruman kuvan saa antaa asiantuntijan, taulunkehystäjän haltuun. Hän osaa valita kuvaamme oikeat raamit, tyyliimme sopivasti, kenties vallan kultareunaiset. Kuva alkaa elää, siihen tulee sisältöä ja kun sen tuo alas asuinkerroksen seinälle, se puhuttelee. Siitä tulee tosi oman tarinan tulkki. Painolastista on tullut pääomaa. Kuten Jeremia jo asiaa valaisee: ”Pystytä merkkikiviä, aseta tienviittoja, jotta tietäisit, mistä tie kulkee. Paina mieleesi tie, se polku, jota olet kulkenut” (Jer 31:21) ja jatkaa: ”Orjantappuran paikalle nousee sypressi ja piikkipensaan paikalle myrtti” (Jer 55:13).

On tärkeää tietää, mistä tulee ja millaista kellarissamme on. Mutta sinne ei tarvitse jäädä olemaan pysyvästi. Tosin sellainen olotila houkuttaisi saamaan ihmisten sääliä ja empatiaa lopuksi elämää. Kunnes huomaa orjantappuroiden alkavan hiertää omaa nilkkaa ja kulku estyy.

Ei enää elä vaan on, ellei sitten ota ja lähde liikkeelle kohti ullakon kehystämöä. 

Joulurauhaa!