
Liikenneonnettomuuksissa kuolleita ja hukkuneita oli onneksi selvästi vähemmän.
Jokainen meistä osaa onnitella onnensa saavuttaneita, ellei kateuden tynkä tee tilannetta vaikeaksi. Lohduttaminen on vaikeampaa. Paljon puhutaan ”surun jakamisesta” ja ”osan ottamisesta”. Mutta ei surua voi viipaloida ja jakaa siitä siivu sinne, toinen tänne. Osan ottaminen surusta on sekin mahdotonta. Sureva joutuu itse kantamaan koko kuorman. Jos elämässä jokin on ikiomaa, se on läheisensä menettäneen suru.
”Surun jakaminen” ja ”osan ottaminen” ovat vain avuttomuuden aiheuttamaa sanahelinää. Toki inhimillistä ja ymmärrettävää sellaista. Melkein kaikki muutkin sanat, joilla yritetään hyvässä tarkoituksessa lohduttaa surevaa, ovat turhia ja useimmiten vääriä.
Väkinäisiä sanoja suurempi apu surevalle on lähellä oleminen, käytännön apu arjen askareissa, kosketus, tai sanaton viesti silmillä. Niillä kaikilla on merkitystä, mutta nekin on tehtävä surevan ehdoilla.
Olli Karhi