Kirjoitettu on…
2.12.2010
| Teksti: Pekka Maaranen
Olen jossakin aiemmassa kolumnissani jo ilmaissut sen käsitykseni ja kokemukseni, että evankelistan työ on siinä(kin) mielessä erikoista puuhaa, ettei sitä oikein voi osata eikä edes opetella.
Tässä hommassa niin itse työ, kuin myös tilaisuudet työn tekemiseen tehdään ja valmistetaan kokonaan evankelistan ulkopuolella. Näin jo pelkästään siksi, että sitä voimaa, jota evankeliumi on, ei yhdelläkään evankelistalla ole käytössä. Kun sitten syntyy tilanne, jossa nyt elämme, jossa Perkele harhauttaa ihmisen toista ihmistä vastaan, syntyy suuri kiusaus luopua tästä avuttomuudesta ja alkaa tietää.
Meitä evankelistoja, jopa minuakin, taputellaan usein olalle ja kehutaan miten hyvin me tunnemmekaan Raamattumme. Miten houkuttavaa olisikaan astua esiin ja valita puoli. Kiivailla joitakin ihmisiä vastaan ja/tai joidenkin puolesta. Tämän estää kuitenkin se tosiasia, että joka kerran kun avaan Raamatun, olen evankeliumin suhteen täydellisen avuton. Minulla on evankelistanakin edessäni vain kirjaimia ja opittu taito niiden lukemiseen. Siinä kaikki.
Raamatun itsensä mukaan minun taitoni lukea kirjainta ei kuitenkaan hyödytä mitään, vaan haittaa, koska se mitä omin avuin Raamatusta saan, kuolettaa. Ainakin minut tämä todellisuus veti hiljaiseksi ja minussa riekkuva halu valita puoli näissä nykykähinöissä sammui siihen.
Sillä tämähän tarkoittaa sitä, että saadakseni edes tavun verran elämää Jumalan ilmoituksesta tarvitsen avukseni tulkin, joka muuttaa tuon kirjaimen Sanaksi. Juuri siksi Sanaksi, joka oli alussa ja oli Jumalan luona ja oli Jumala. Kirjoituksista tiedän, että vain Jumalan Pyhä Henki voi muuttaa kuolleen kirjaimen eläväksi Sanaksi ja sama lähde ilmoittaa, ettei tämä voima liiku ihmiskomennossa.
Evankeliumilla ei siis koskaan voida rakentaa rintamalinjaa ihmisten välille. Se, mitä evankeliumi luo, syntyy aina ihmisen sisimpään.
Joten hiljaiseksi vetää.
Jo pelkästään näiden kirjoituksista löytyvien tosiasioiden tietäminen ja hyväksyminen olisi ollut paljon hedelmällisempi pohja myös sille keskustelulle, jota kirkossamme ja etenkin sen ulkopuolella nyt käydään. Ihmisen osaan, samalle viivalle muiden heikkojen ja huonojen kanssa, kun olisi helpompi asettua, jos me kaikki myöntäisimme, että meidän suustamme totta on vain:
”Näin on kirjoitettu”, ja vain Jumalan Pyhä Henki voi sanoa: ”Näin sanoo Herra!”
Kirjoittaja on Ruokolahdella asuva evankelista ja vapaa kirjailija.