Opiskeluaikanani pääsin käymään Kölnin tuomiokirkossa, kirkkofriikin ykköskohteessa. Paikan päällä kuitenkin toivoin, että olisin tyytynyt katselemaan sitä vain kuvista.
Vaikka kirkko oli seissyt sijoillaan 1300-luvulta asti tuntui juuri se olevan väärässä paikassa modernien rakennusten puristuksissa. Sisätiloissa taas koin olevani tunkeilija. Hälisevän turistilauman seassa seisoi virkakaapuihin pukeutuneita työntekijöitä ilmeettöminä, rahankeräyslippaitaan kilisytellen. Heille turistit olivat välttämätön paha ja kirkkorakennus arvatenkin paljon muuta, kuin kansallismonumentti.
Rakennusten ylläpito vaatii tunnetusti varoja eivätkä kaikki kirkot nauti taidehistoriallisen merkittävyyden suomasta turvasta. Eri puolilla Eurooppa on jouduttu myymään ja purkamaan tarpeettomiksi jääneitä kirkkoja. Suomessa ensimmäisenä listalla on Paloheinän vuonna 1963 rakennettu kirkko, joka nyt uhataan purkaa. Seurakuntalaiset ovat syystäkin järkyttyneitä oman lähikirkkonsa ja seudun tutun maamerkin tuhoamisesta. Tärkeää olisi, että myös seurakuntien lähipalvelut ja yhteys ihmisten arkeen kyettäisiin säilyttämään.