Kuokat peltoon

Vaikka takavuosina talvella toki puhde- ja muita töitä tehtiin, ei voitu rehkiä ulkohommissa niin kuin vuoden valoisana aikana.

Talonpoikaisen yhteiskunnan elämänrytmiä sääteli vuodenkierto. Talvi oli luontaista latautumisen aikaa. Oli aikaa levätä kevään, kesän ja syksyn töiltä. Aikaa tuumailla.

Tehtaanpiiput toivat säännöllisen, kellontarkan päiväjärjestyksen, joka oli sama vuodenajasta toiseen. Vähitellen sen omaksuivat melkein kaikki.

Nyt elämme jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Suuryhtiöt siirtävät tuotantoaan muille maille. Jälleen aikakäsitys on muutoksessa, kuljemme kohti 24/7-yhteiskuntaa. Se suo ihmiselle enemmän ajankäytöllistä siimaa kuin talonpoikaisyhteiskunta – teollisesta yhteiskunnasta puhumattakaan.

Kun yhä useammilla arki ei paikannu kahdeksasta–neljään -akselille, jää tilaa vaikkapa luovalle laiskottelulle.

Viettipä säännöllistä tai epäsäännöllistä elämää lopulta kyse on ajankäytöllisistä valinnoista: Hinkkaanko maton nöyhtän, mehustanko marjat? Heittäydynkö sivuun suorittamisen kehältä?

Talvella ei kenenkään pidä potea huonoa omatuntoa siitä, että ottaa rennosti. Sytytä siis kynttilä, käy pötkölleen, sauno. Sitten kun kevät taas tulee, kaivakaamme kuokat esiin pelloista!


Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja teologi