Maailman tolppa

Ihmiskunnan suuret myytit kertovat usein hämärästi samoista asioista, joista Raamatussakin puhutaan. Edesmennyt taustamietiskelijäni Rovasti sanoi, että eri uskonnot ovat kuin radioita: joistakin kuuluu sanoma paremmin ja joistakin huonommin.

Vertaus ei ehkä sano mitään nykypäivän digiradion kuuntelijalle, jonka lähetys kuuluu aina yhtä hyvin. Silloin joskus, kun Rovasti kidekoneen rakensi, asia oli toisin. Joskus radio vain rätisi, joskus kuului jotakin ja joskus jotakin ihan hyvinkin. Ne, jotka kuuntelivat Helsingin olympialaisia radioista kesänviettopaikoissaan, muistanevat ilmiön.

Ensimmäisten vuosisatojen kristillisen perimätiedon mukaan Jeesuksen risti pystytettiin Golgatalle Aadamin haudan päälle. Jeesuksen veri vuosi maanjäristyksen aiheuttamasta raosta Aadamin pääkallolle ja luille sovittamaan ensimmäisen ihmisen synnit ja sen mukana koko ihmiskunnan. Risti on maailman tolppa, kiinteä piste, elämän puu. Se on taivaan ja maan kohtaamispaikka.

Kirkon painopistealueena ja erityisen huomion kohteena ovat nyt nuoret aikuiset. Kysytään nuorilta aikuisilta, mitä he kirkolta odottavat. Sitten yritetään tarjota, mitä on tilattu. Jostakin syystä se ei ehkä kuitenkaan tuota toivottua tulosta.

Jokaisen sukupolven tehtävänä on suhtautua kriittisesti maailmanselityksiin ja repiä niistä pois kaikki valheellinen ja ihmistekoinen. Tässä jotakin jää aina lopulta pystyynkin, vaikka ehkä myrskyisten vaiheiden jälkeen. Maailman tolppa ei kaadu. Elämän puu ei irtoa juuriltaan. Henkilökohtainen uskokin kiinnittyy maailman perustaan. Perustaa pitää olla valmis ravistelemaan ja omasta perustastaan pitää olla valmis vastaamaan, kun joku sitä kysyy. Ravistellessa niistä irtoaa kaikki tarpeeton ja ydin jää jäljelle.

Tämän vuoksi meidän on myös selvästi sanottava, että tolppa on pantu ja pysyy. Muuten ei ole, mitä ravistella. Tämä saattaa olla tämän ajan nuorten aikuisten ongelma paljon suuremmassa määrin kuin kuvittelemmekaan.

Kirjoittaja on kirkkohallituksen maallikkojäsen.