Menkää sanomaan…
13.10.2011
| Teksti: Pekka Maaranen
Työnantajani kutsui minut jäseneksi haastattelutiimiin, jonka esitysten pohjalta säätiön hallitus valitsee minulle työtoverin. Julistustyöntekijää siis etsitään.
Tehtävä sai minut muistelemaan omaa haastattelutilannettani nelisen vuotta sitten ja miettimään tehtävääni evankeliumin julistajana. Olen joskus aiemminkin pohtinut sitä, mikä Raamatun kohta on ollut se kaikkein tärkein omassa julistustyössäni.
Alkuvuosien heilunnan jälkeen tärkeimmäksi on vakiintunut Markuksen evankeliumin 16. luvun kohta, jossa enkeli sanoo Jeesuksen toimeksiannosta: ”Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille…”.
Jakeessa näkyy erikoisen selvästi se evankelistan työn kannalta välttämätön seikka, että sanoma rististä ja ylösnousemuksesta on julistettava nimenomaan niille ihmisille, jotka ihmisjärki jättäisi ilman muuta armon ulkopuolelle. Sanat… ”hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille”,… tarkoittaa sitä, että Kristuksen sydämessään kieltänyt Pietari ei koskaan menettänyt opetuslapseuttaan. Mainitsemalla Pietarin nimeltä Jeesus huolehtii siitä, ettemme me muut, eikä myöskään Pietari itse, riistäisi opetuslapseutta, joka on Jeesuksen valinta. Se ei ole siis kenenkään ihmisen peruutettavissa.
Tätä tosiasiaa pidän koko julistustyöni perustana. Julistan aina järkeäni vastaan, koska en voi evätä yhdeltäkään ihmiseltä sellaista, jota en itse kykene edes antamaan.
Tämä on myös se keino, jolla saan pidettyä itseni julistuspuolella. Houkutus tulostuspuolelle siirtymiseen on nimittäin alati läsnä ja pienikin lipsahdus sinne on hyvin tuhoisaa. Jos alan rakennella erilaisia mittareita ja kannattavuuslaskelmia tai Jumalan tekojen tunnistuskaavioita mielessäni, työ kyllä jatkuu, mutta evankeliumi muuttuu ihmismielen mukaiseksi. Ja silloin se on pilalla.
Toinen surmanloukku on itseensä katsominen. Oman rähjäisyytensä kanssa on parasta olla sinut tai muuten olen työkyvytön. Toistan itselleni usein olemukseni kanssa tuskaillessani jostakin Urho Muroman kirjasta mieleen jäänyttä lausetta: ”Kyllä se matkalle kelpaa”. Perillä kun odottaa sitten puhtaat vaatteet.
”Menkää sanomaan”… on erikoinen toimeksianto. Sillä se vie meidät kohtaamaan Hänet, joka on kulkenut edellämme. Kaikki muut Jumalan lupaukset täyttyvätkin sitten tässä: ”Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse on sanonut.”