Miks, oi tähtisilmät loistakaatte…?

Tosin ikäiselläni sydänsairaalla surun tuntemukseen liittyy kysymys siitä, näenkö vielä seuraavan. Ehkäpä sydämeni on ikääntymisen myötä viisastunut sen verran, että se ainakin yrittää laskea päiviäni oikein. Joulun ilosanoma kun on iso ja kirkas ikkuna ajan rajan tuolle puolen. Sinne, missä kaikki on hyvää, iankaikkista ja päättymätöntä. Eikä kyyneleitä enää ole.

”Siks, oi tähtisilmät loistakaatte…”

Muunkinlaisia motiiveja jouluajan venyttämiseen on näkyvissä. Kauppa tuskailee joulumyynnin kasvuprosenttien kanssa. Varmistaakseen tavoitteisiin pääsyn kauppa taisteli täällä Itä-Suomessa koko joulujen välisen ajan saadakseen oikeudet pitää ovet auki loppiaisena. Lehdistö revitteli tästä jähinästä isoja otsikoita. Ikään kuin se olisi ollut koko joulun tärkein kysymys. Ja kauppa saikin tahtonsa läpi. EU-Suomessa kun mikään ei saa olla kaupan esteenä. Ei nyt ainakaan joulun juhlapyhä. Eikä edes virkamiehen tekemä asetusten mukainen päätös.

Vaan muistammeko, että kauppojen aukiolosta huolimatta:

”Elämä, ah ketä armahtaapi? Kerran silmän täyttää tuskan veet, sielu kulkee suuret syvänteet…”

Vaikka peräänkuulutan joululle sen oikeaa ja aitoa sisältöä, en kuitenkaan ole heristelemässä sormeani kaupalliselle joululle. En ainakaan minkäänasteisesta paremmuudesta käsin. Itselläni on vielä kovin tuoreessa muistissa ajat, jolloin viina- ja kaljakauppojen ja keskarikuppiloiden sulkeutuminen useaksi päiväksi joulunpyhinä synnytti minuun lähes paniikinomaisen kauhun. Alkoholiorjuus kun on totuuden karttamista. Viinan avulla. Ja ellei viinaa saanut, edessä oli helvetillisiä hetkiä.

”...kerran sielu yksin yössä valvoo, menneen onnen muisteloita palvoo.”

Joulu ei olekaan ihmistekoja, eikä ihmispäätöksiä. Joulu on Jumalan vastaus siihen umpikujaan, johon me kaikki ihmiset kerran tulemme törmäämään.

”…kerran särkyy lapsuusonnen rusko, elämästä katoo onnen usko.”

Joulu on kosketusetäisyydelle kumartuva Jumalan Valtakunta. Kaikkien puolesta. Kaikkia varten. Kaikki on valmiina.

Sitä Joulu on.

”Siks oi tähtisilmät loistakaatte…”