Minä luen nyt Raamattua

Ihmisiä innostetaan seuraamaan omaa päivittäistä lukuohjelmaa ja perustamaan omia opintoryhmiään. Matkaoppaina toimivat vuoroviikoin allekirjoittaneen lisäksi Eero Junkkaala, Jukka Norvanto sekä Timo Junkkaala, joka on matkahankkeen alkuunpanija.

Mutta kiinnostaako Raamattu enää ketään? Olen tietysti kuullut innostuneita muisteluita siitä, miten sotien jälkeen kirkot olivat täynnä ja seurakunnan tapahtumat kokosivat nuoria ruttopuistoon. Nykyään sinne kokoontuvat nuoret vain pizzaboksien ja mäyräkoirien innoittamina. Nykyajan eko-, psyko- ja tekopapeista ei taida olla kansan kokoajiksi. Eikä Raamattu enää yhdistä. Se kuului aikaan, jolloin ei ollut mobiilia nettiä, televisiokuva oli mustavalkoinen ja huvielämä rajattua.

Matka halki Raamatun kertoo toisenlaisesta todellisuudesta. Ensimmäistä luentoa oli kuulemassa 330 innokasta, ja joka torstai kirkko täyttyy pakkasesta ja viimasta huolimatta. RadioDei välittää luennot viikon viiveellä vielä tuhansille ympäri Suomea. Sillä ei vielä nousta koko kansan viihdeformaattien suosiolukemiin, mutta jostain pienestä ja tärkeästä on kyse. Ymmärrän toki päässeeni itseäni parempien luennoitsijoiden seuraan. Mutta en usko, että nyt on kyse poikkeuksellisesta esillepanosta. Luennot ovat olleet ruisleipää: täyttäviä ja ravitsevia, mutta eivät mitään gourmet-sandwicheja.

Mark J. Penn luettelee kirjassaan Microtrends (2007) ilmiöitä, jotka eivät yhdistä kokonaisia kansakuntia, mutta siitä huolimatta ovat merkittäviä niiden seuraajille: nuoret piponvirkkaajat, työhaluiset eläkeläiset, sitoutumattomat äänestäjät jne. Yksi Pennin kuvaamista uskonnollisista ilmiöistä on Mini-Churched, pienseurakuntalaiset.

Ei koko maailma ole muuttumassa samaan suuntaan. Eikä edes koko Suomi ole muuttumassa samaan suuntaan. Ympärillämme tapahtuu jatkuvasti toisistaan riippumattomia, jopa toisilleen vastakkaisia tärkeitä asioita. Luther-säätiö ja sateenkaarimessut ovat saman ilmiön eri puolia. Se, että kaikki eivät ole kanssani samaa mieltä, ei tarkoita sitä, että minun pitäisi ajatella olevani paitsiossa.

Eivät kaikki ole kiinnostuneita Raamatusta. Mutta moni on. Tärkeää ei ole se, mitä muut eivät tee, vaan se mitä me teemme. Kotona, työpaikan lounastunnilla, kahvilassa, lähijunassa.

Minä luen Raamattua.