Mitä ilman ei tule toimeen
2.2.2012
| Teksti: Ulla-Maija Vilmi

Syksyisessä haastattelussaan entinen arkkipiispa John Vikström totesi, että nykyaikana sanoja käytetään usein aivan liikaa ja että ne ovat kärsineet inflaation kirkossakin. Niin käy, kun sanoja heitellään miettimättä sen kummemmin niiden sisältöä ja merkitystä.
Olen työni takia seurannut muutamaa kirkkoherranvaalia. Niiden yhteydessä juuri kukaan ei ole tainnut kyseenalaistaa mainospuheita, joiden mukaan on tärkeää, millainen hengellinen johtaja seurakunnalle tai seurakuntalaisille saadaan.
Aivan riippumatta siitä, mitä pykälissä sanotaan, ei viranhaltijan mahdollisuuksia kannattaisi isotella. Mitenkähän hengellinen johtajuus mahtaa toteutua, jos vaikkapa parikymmentä kertaa vuodessa kotikirkossa käyvä onnistuu näkemään kirkkoherransa – ja tunnistamaan hänet netin avulla – puolentoista vuoden jälkeen?
Samaan tapaan voisi ehkä kyseenalaistaa puheita arvojohtajuudesta. Pelkkä sana arvojohtaja ei sano mitään sisällöistä eikä siitä, miten viestit menevät perille.
Voi olla, ettei kaikkein merkittävimpiä hengellisiä tai arvokeskusteluita käydä virka-asemista käsin tai edes julkisuudessa. Itse olen tehnyt tärkeitä löytöjä keskusteluissa jopa satunnaisesti tapaamieni ihmisten kanssa.
Kerran muuan mies tiivisti torikahvilassa kestävän kehityksen idean: Hän ei enää osta mitään vain siksi, että tarvitsee sitä. Hän ostaa vain sen, mitä ilman ei tule toimeen.