Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Keskiviikko 23. toukokuuta. Nimipäivää viettää Lyydia, Lyyli, Lydia

Musiikittaminen on itsehoitoa

23.2.2012
| Teksti: Kaj Aalto

 

Tapasin äskettäin Göteborgin yliopistossa musiikkitieteilijä Thomas Bossiuksen, joka kollegansa Lars Lilliestamin kanssa julkaisi tammikuussa tutkielman musiikin merkityksestä.

He toteavat, että musiikin käyttö ja vaikutus meihin on paljon moniulotteisempaa kuin he osasivat aavistaakaan ennen projektiin ryhtymistään.

 

Monet ihmiset musiikittavat itseään, siis soittavat, kuuntelevat, keräävät musiikkia, lukevat, käyvät konserteissa ja fanittavat. Musiikki tuo hyvää oloa ja antaa potkua päivään, musiikin tahdissa mietiskellään. Musiikki on hyvää itsehoitoa, mielen lääkitsemistä. Usein lähes tiedostamatta.

 

Tutkijoiden haastattelemat ihmiset kertovat päässeensä masennuksesta musiikkia kuuntelemalla. Eikä se tarkoita, että vain iloinen musiikki karkottaisi synkkyyden. Vakava musiikki tai mikä tahansa musiikki, joka tuo mieleen vaikeat kokemukset, voi auttaa niiden prosessoimisessa.

 

Vahvoista musiikkikokemuksista kertovat ihmiset kuvaavat niitä suorastaan uskonnollisina elämyksinä. Tutkijoiden mukaan maallistumisen myötä musiikki on ottanut uskonnon paikan yhä useampien elämässä. Musiikki auttaa fyysisen terveyden ja mielenterveyden ylläpitämisessä, ja se luo merkityksen elämään.

 

Musiikki ei ole ottanut uskon paikkaa omassa elämässäni. Jatkan itseni musiikittamista Bachin, Barriosin, Brahmsin ja muiden mestarien sävelillä. Soli Deo Gloria!



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin