Lähi-idän kriisi

Meillä on edellytyksiä ymmärtää pienten valtioiden ongelmia. Pienet maat saavat harvoin oikeudenmukaista kohtelua. Suomen historia on tästä esimerkki. Nyt meillä menee hyvin samoin kuin viereisellä naapurilla Virolla. Historian valossa Suomen, Viron ja Israelin itsenäisyys on uusi, vielä tuore ilmiö.

Israel on demokraattisesti hallittu valtio. Arabivaltiot eivät sitä ole. Israel on kooltaan vain sadasosa arabimaista. Historiallisesti juutalaisilla on oikeus Israelin valtion alueeseen. Tämä oikeus vahvistettiin kansainvälisesti jo viime vuosisadan alussa.

Israelin todellinen vastapuoli eivät ole palestiinalaiset, vaan arabivaltiot. Palestiinalaisilla ei ole ollut koskaan itsenäistä valtiota ja heidän asemansa erillisenä kansana on kyseenalainen.

Arabimaat ovat pitäneet yllä tilannetta, jossa jo kolme sukupolvea palestiinalaisia on syntynyt ja kasvanut pakolaisleireissä. Palestiinalaiset on karkotettu vuosikymmenien aikana milloin mistäkin arabimaasta. Ei ihme, että heidän keskuudessaan elää syvä katkeruus.

Arabimaat ovat ylläpitäneet Lähi-idän kriisiä. Öljyvarat ovat osaltaan mahdollistaneet tilanteen jatkumisen ja hiljentäneet länsimaista kritiikkiä.

Israelin olemassaolo on nojannut maailmanlaajuisen juutalaisyhteisön tukeen. Tuo yhteisö on vaikuttanut merkittävästi erityisesti Yhdysvaltojen politiikkaan. Toisaalta juutalaisvastaisuus, antisemitismi, on toiminut Israelia vastaan.

Lähi-idässä on tehty uskonnon varjolla hirvittäviä tekoja. Itsemurha-iskut ovat pahinta. Ne ovat vastoin kaikkea ihmisarvoa. Ihmisellä ei voi olla mitään hyväksyttävää syytä surmata kanssaihmistä itsemurhaiskulla. Mikään uskonto ei voi vaatia eikä oikeuttaa itsemurhaiskuja.

EU on tukenut palestiinalaishallintoa. Se on ollut virhe. EU, Suomi siinä mukana, on ollut palestiinalaishallinnon tärkeä rahoittaja. EU:n rahat ovat menneet suurin osin hukkaan. Rahoja on mennyt myös korruptioon ja palestiinalaishallinto on maksanut muun muassa itsemurhaiskujen tekijöiden omaisille rahapalkkioita.

Lähi-idän kriisi olisi saatava loppumaan. Vuosikymmeniä jatkunut väkivallan ja koston kierre pitäisi katkaista. Tähän asti ratkaisu on osoittautunut mahdottomaksi. Palestiinalaishallinnon hanke päästä YK:n täysivaltaiseksi jäseneksi ei auta kriisin ratkaisua.

EU:n Lähi-idän politiikka ei ole liennyttänyt kriisiä. Pikemminkin se on palestiinalaishallintoa suosivana pitkittänyt tilannetta. Ratkaisua on haettava YK:n avulla. Tässä prosessissa arabivaltiolla on ratkaiseva osa. EU:n tulisi tukea YK:n toimia eikä sooloilla omalla politiikallaan.

Omalla myötätunnollani Israelia ja juutalaisia kohtaan on luonnollisesti juurensa Raamatussa.