Olen lakossa huomenna

Varsinkin työaloilla, joiden lakkoilu haittaa teollisuuden rattaitten pyörimistä, toisten ihmisten tavallista arkea, ja jopa kansalaisten perustarpeita, jääräpäisesti vain pidetään kiinni lakisääteisestä oikeudesta lakkoon.

Mitä se kertoo hyvinvointiyhteiskunnastamme, että härski oman edun tavoittelu ajaa inhimillisyyden ohi?

Tämän vuodatuksen jälkeen olen päättänyt kokeilla huomenna kotioiloissa, tuoko lakko onnea. Huomenna perjantaina sen vuoksi, että se on perheemme perinteinen siivouspäivä. Perjantaille ajoitetusta lakosta on kaikkein eniten haittaa niille, jotka joutuvat lakkoni kohteeksi.

Huomenna en vie koiria ulos, en ravista mattoja, en koske pölynimuriin, enkä tiskikoneeseen, en käy kaupassa. Enkä hoida ja auta vaimoani, joka kompuaa kyynärsauvoilla katkenneitten sääri- ja pohjeluittensa kanssa. Harmittaa, ettei tähän aikaan vuodesta enää ole lumimyrskyjä, en nimittäin todellakaan lapioisi edes pientä polkua pihan poikki.

Kaikki tämä on pienoiskoossa sitä, mitä isossa kuvassa tarkoittaa lakko-oikeus. Oman edun menemistä yhteisen hyvinvoinnin edelle.