Perhekö hömppää?
5.8.2010
| Teksti: Unna Lehtipuu
Kun Mari Kiviniemi oli voittamassa puolueensa puheenjohtajuuden, Helsingin Sanomat ehätti raportoimaan säröistä Kiviniemen julkisuuskuvassa: ”Asia-Marin välistä putkahtaa esiin hömppä-Mari”. Esimerkiksi hömpästä lehti kertoo Kiviniemen kommentoineen Naistenklinikalta toisen lapsensa synnyttyä, että ”oikein ihana tunne, synnytys meni hyvin!”

Suomessa, jossa syntyy ennätyksellisen paljon vauvoja tänäkin vuonna, sallitaan edelleen perheen nimittely hömpäksi. Mutta jos mielii menestyä bisneksen ja politiikan neuvottelupöydissä maailmalla, on perhearvot kaivettava esiin kaapista. Otetaanpa pari esimerkkiä.
Intiassa perhe on niin tärkeä identiteetin osa ja statuskysymys työelämässä, että sen puuttuminen voi aiheuttaa epäluuloja. Naisjohtaja koetaan luotettavammaksi, mikäli hänellä on perhettä, joten jo ensimmäisessä liiketapaamisessa häneltä udellaan suoraan perheasioista. Perheettömän miehen puolestaan voidaan ajatella menettäneen ytimen elämästään. Perheestä kyseleminen on ystävällisyyttä, mutta myös luottamuksen selvittelyä. “Intialaisyritys voi hyvin peruuttaa Suomen pääministerin vierailun, jos suvun enomies tai lapsi sairastuu. Siellä perheen edun edelle ei mene mikään”, ihmetteli suomalaisjohtaja.
Aasiassa suuri osa yrityksistä on perheyrityksiä, jotka suosivat kumppaneinaan toisia perheyhtiöitä - tuttuja ja turvallisia. Perheen ja suvun tarjoamat verkostot ovat myös tärkeitä viestintäkanavia: jos mokaat, kiirii sana nopeasti verkostoissa. Jos tuttuni tuntee luottamusta sinuun, minäkin luotan. Ilman näitä verkostoja ei yrityksesi pääse kiinalaisjohtajan juttusille.
Ilman perhearvoja ei mainoskaan pure kiinalaiseen. Liukuporrasyhtiö joutui lisäämään tv-mainokseensa kokonaisen perheen, koska koeyleisö koki yksin tavaratalon liukuportaissa liikkuvan miehen onnettomaksi. Entäpä sensuuriviranomaisten kynsiin joutuneet Muumit! Kun Muumipappa ja meri-näytelmää esitettiin Shanghaissa viime toukokuussa, sai se kritiikkiä polkemisesta. Kiinalaisten oli vaikea ymmärtää, miksi individualistinen Muumipappa lähtee yksin karulle saarelle. Kiinalaisessa kulttuurissa Muumipapan olisi ollut hyveellistä uhrata itsensä perheen ja yhteisön puolesta.
Suomessa talouden alttarilla uhri on usein perhe, ja perheestä puhuminen joutavaa hömppää. Siksi numero- ja faktauskovaiselle suomalaiselle neuvottelu niin Aasiassa, Amerikassa tai vaikkapa Italiassa voi olla kulttuurishokki. Siellä perheestä kyseleminen ei ole täysin viatonta, vaan hienovarainen tapa mitata luotettavuuttasi. Jos osoitat kykyä hoitaa sosiaalisia velvoitteita kotirintamalla, osoitat kykyä vastata bisneksistä. Siksi perhe ei ole hömppää.
Kirjoittaja viimeistelee parhaillaan tietokirjaa kulttuurien välisestä viestinnästä.