Piparitalkoot

Haaveilin etukäteen mielessäni tunnelmallisesta illasta. Jouluvalot säihkyisivät parvekkeen ikkunalla ja kynttilät lepattaisivat tunnelmallisesti pöydällä. Taustalla soisi joulumusiikki ja piparkakun tuoksu loisi tunnelmaa. Minä opastaisin leppoisasti ympärilläni hyörivää pientä tonttulakkista lasta. 

Todellisuus oli toista. Jouluvalot tuskin näkyvät tihkusateen raidoittamien ja höyrystyneiden parvekelasien takaa. Kynttilät sammutettiin, koska lapsi oli niistä aivan liian kiinnostunut.

Piparkakkujen leipomista voi kuvata vain yhdellä sanalla: kaoottista. Yritin kaulita valmistaikinaa ja estää samalla lasta tunkemasta sormia kaulimen alle. Jauhoja oli enemmän lattialla kuin pöydällä. Pikkuapulainen painoi muotit taikinaan miten sattui juuri silloin, kun äidin katse vältti. Lopulta pellillä makasi tähden puolikkaita ja päättömiä ja jalattomia piparkakku-ukkoja. 

Illan päätteeksi istahdin sohvalle voipuneena. Talkoot olivat kaukana täydellisyydestä. Jotenkin se oli kuin elämä itse. Johan oli vaivalloista ja yhtä sähellystä, mutta saipahan välillä makeat naurut.