Positiivinen ongelma

Kuinka monesti olet lukenut siitä, että kirkko pullistelee väen paljoudesta? MTV3:n uutisen mukaan viime vuonna kirkkoon liittyi mukaan ennätysmäärä ihmisiä. Näkyykö tämä käytännössä?

Helsingissä Mikael Agricolan kirkossa järjestettävässä Tuomasmessussa minulla on ollut toisinaan vaikeuksia saada istumapaikkaa, kun väkeä on niin paljon. Ja paikkoja kirkossa on jopa 850… Keskiviikkoisin järjestettävässä, erityisesti nuoria aikuisia vetävässä Agricolamessussa käy viikoittain noin 200 ihmistä.

Joku saattaa ajatella, että kirkko ja kristinusko on vain isovanhempien juttu. Toista todistavat esimerkiksi Helsingin Kansan Raamattuseuran opiskelijaillat. Joka perjantai-ilta Kaisaniemeen kokoontuu joukko nuoria aikuisia. Tilaan laitetaan noin 70 tuolia, mutta välillä ihmisiä seisoo eteisessä, sillä he eivät mahdu sisään.

Meillä on siis positiivinen ongelma: ihmisiä on niin paljon, että tila loppuu kesken. Harkitsemmekin uuteen suurempaan tilaan siirtymistä.

Kristinusko ei häviä minnekään. Se on ollut yli 2000 vuotta, eikä se häviä nytkään isovanhempiemme mukana. Onkin kiinnostavaa ajatella, miten totuudenmukaisen kuvan kristinuskosta saa esimerkiksi tiedotusvälineistä. Toiseksi: mikä saa suuren määrän ihmisiä liikkeelle ja esimerkiksi joka keskiviikko Agricolan kirkolle?

Ota siitä selvää!

Kirjoittaja on Sanan toimitusharjoittelija.