Televisiottomat joulut

Maalaiskodissa oli jouluateria syöty rauhaisasti silloin, kun se eläinten hoidon lomaan parhaiten sopi, ja niin se nautittiin edelleenkin, mutta samaan aikaan tuli televisiosta mielenkiintoista lastenohjelmaa. Sitä piti seurata kinkkulautasen yli. Muistan vieläkin mieliharmin. Joulun tunnelmasta oli kadonnut lopullisesti jotakin selittämättömän tärkeää.

Kun vanha televisiomme meni tänä syksynä rikki, päätimme viettää ainakin jonkin aikaa televisiotonta elämää. Se on ollut hieno ja vapauttava kokemus. Vaikka en ole mikään television suurkuluttaja, niin olen nyt ymmärtänyt, miten se on minuakin orjuuttanut. Se tulee avatuksi usein turhaan ja sen viereen juuttuu.

Nykyisin katson netistä ne ohjelmat, jotka minua kiinnostavat, ja silloin, kun minulle sopii. En kuitenkaan vanno, etteikö televisiohäirikkö taas ilmestyisi olohuoneeseemme.