Tien kulkijoita

Missä minä olen menossa? Millainen tien kulkija olen?

Kuljen näytelmän mukana alkuseurakunnan askelissa. Näen Pyhän Hengen laskeutuvan tulisina kielinä tanssijoiden kauniiden nauhojen ilmaisuvoimassa. Kuulen eri kielillä pienoisevankeliumin: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi…”.

Näen opetuslasten rohkeuden ja Saulin vimman. Kylmät väreet menevät ajoittain pitkin selkäpiitä, kun näyttelijät antavat kaikkensa eläen itsekin saman tien kulkijoina. Kun Saulin vihan tie päättyy Jeesuksen kohtaamiseen, hän sanoo ja laulaa puolestani koskettavan uskontunnustuksen: Minun Herrani ja minun Jumalani…”ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi…”.

Tämä tien lyhyys on alkanut hämmästyttää. Miten pitkältä se tuntuikaan 40 vuotta sitten. Lähes loputtomalta. Oli niin paljon valloitettavaa. Ensin koko maailma, sitten oma maanosa ja maa, ainakin oma kaupunki, koulu, yliopisto. Niin - ja suku.

Oli niin paljon annettavaa: Mittaamaton työnäky, maailmaa syleilevä missio, koko nuoruuden palo, kaikki se kirjaviisaus ja tieto, rakkaus ja intohimo. Kunhan vain joku ottaisi vastaan, kunhan vain tulisin kuulluksi ja nähdyksi, kunhan joku tarvitsisi sanomaa.

Ja lopulta oli suostuttava siihen, että on aika opetella valloittamaan oma itseni itselleni. Pala palalta, pienin askelin, ääntä pitämättä. Ehtisinkö minä ennen loppua? Millä kohtaa tietä olenkaan? Millainen kulkija?

Kun katselee omaa elämää kuin sivusta, näkee paremmin tien ja sen merkkipaalut.

Lapsuuden iltarukouksen luonnollisuus, nuoruuden etsikkoaika ja löytämisen ihmeellinen ilo, naiseuteen kasvamisen salaisuus, rakkauden korkeajännitteet, miehen matkatoveruus, sitoutumisen sateensuoja, äitiyden ruuhkat, anopiksi avartuminen, lapsenlapsen iltarukouksen luonnollisuus, oman isän rakas haurastuva olemus ja oman iltavirren tuttu melodia ”Tule kanssani Herra Jeesus.”

Tässäkö on tieni? Välillä olen kulkenut sen laidoilla, joskus vähän keskemmällä - tiellä kuitenkin. Elämän tiellä.

Jeesuksen seurassa syntymähuudosta viimeiseen henkäykseen. Hänen valloittamanaan. Osana pitkää ihmisketjua läpi kristikunnan, kautta Jumalan historian. Uskoen levosta käsin, eläen saavutetusta voitosta käsin, kulkien perässä.

Mikä Missio!