Tulipa kirje seurakunnalta

| Teksti: Ulla-Maija Vilmi

Sain elokuussa seurakunnalta kirjeen. Minut toivotettiin tervetulleeksi toimintakauden avajaismessuun ja vapaaehtoistyöntekijöiden rekrytointimessuille. Kirjeeseen oli laitettu kutsu myös ystävää varten.

Selvisi, että muutkin Tikkurilan kirkkokuoron jäsenet olivat saaneet kutsun. Se ilahdutti.

Seurakunta on lopultakin alkanut pitää kuorolaisia vapaaehtoistyöntekijöinä, vaikka vapaaehtoistyön tutkijoiden mukaan he ovat, niin no, vain kuorolaisia. Ikään kuin kaikkiin seurakunnan vapaaehtoistöihin ei velvollisuuksien lisäksi liittyisi myös mahdollisuus henkilökohtaiseen oppimiseen ja mielihyvään.

Kutsuun sisältyi silti tragikoominen puolensa: liki 24:n Vantaalla ja Tikkurilassa asumani vuoden jälkeen olin kolme kuukautta aikaisemmin muuttanut Keravalle. Tilanne sai muistelemaan muita yhteydenottoja.

Seurakunta toivotti aikoinaan muuttajan tervetulleeksi kirjeellä. Monistettu, allekirjoitettu kirje ja toimintaesite tuntuivat kädenojennukselta. Siinä yhteydessä tai vain pari kuukautta myöhemmin tuore aviopari kutsuttiin parisuhdetapahtumaan. Sen jälkeen on tullut seurakuntavaaleihin liittyviä kirjeitä.

Kirjeiden lisäksi on myös yhteisvastuukerääjä osunut joskus ovelleni. Siinä voi olla kaikki, miten seurakunta on ottanut henkilökohtaisesti yhteyttä tavalliseen seurakuntalaiseen. Jos keinot ovat nämä, niin mitähän järkeä on siinä, että tavoitteena on kohdata seurakuntalainen puolikymmentä kertaa joka vuosi?

Jaa

Facebook Twitter | Jaa muualla...