Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Keskiviikko 23. toukokuuta. Nimipäivää viettää Lyydia, Lyyli, Lydia

Uhkapeliä Macaulla

27.1.2011
| Teksti: Unna Lehtipuu


Jalkojeni alla on iso kultaharkko, välissä panssaroitu lasi. Tuijotan kultaista lattiaa epäuskoisena kymmenien kiinalaisten silmäparien kanssa hotellin aulassa, Macaon saarella Hongkongin edustalla. Tälle kasinosaarelle kiinalainen kiiruhtaa vähäisinä vapaapäivinään koettamaan onneaan, sillä manner-kiinassa uhkapelit on lailla kielletty.

Macao on kiinalainen pikakurssi sijoittamisen kiimaan.

Sijoittaminen kiehtoo silloin kun siihen sisältyy uhkan tai rikastumisen mahdollisuus. Noin seitsemänkymmentä prosenttia suomalaisista lottoaa, ainakin joskus. Mutta voiko hyväntukeminen nostattaa innostuksen punan poskille ? Ovatko järjestöt itse vesittäneet sanomansa puhumalla latteasti vain ”hyväntekemisestä”, jossa sanana ei ole mitään tekemisen meininkiä.

Peliteoreettisesti ”hyväntekeminen” kannattaisi muuttaa ”pahisten ja pahan pysäyttämiseksi”, neuvoo kymmenvuotias kotikonsulttini. Siitähän kenttätyössä usein oikeasti onkin kyse. Hyvään sijoittamalla voit estää lapsen turhan kuoleman tai vähentää väkivallantekoja.

Kehitysyhteistyöhön sijoittamisen voi nähdä myös osakesijoituksena. Vaikka tuotto ei ropsahda osinkona tilille, voi sitä seurata uutisotsikoista: mihin suuntaan pakolaisvirtojen, ilmastomuutoksen ja terrorismin uhkakuvat kallistuvat. Puhumattakaan niistä otsikoista, jotka täpärästi vältettiin sinnikkään avustustyön ansiosta. Voittojakin voi listata: noin neljännesmiljardi ihmistä on päässyt pois slummeista tämän vuosituhannen aikana. Vuonna 2005 äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä oli kehitysmaiden väestöstä hieman yli neljännes, kun 15 vuotta aiemmin se oli melkein puolet eli neljännesmiljardi.

Tulevaisuuden trendi on yksilöllisesti räätälöidyt ”hyväntekeväisyysportfoliot”, kunkin omien arvojen mukaan. Auttamisesta haetaan actionia, elämyksiä ja voittoja elämään. Se haastaa järjestöt aivan uudenlaiseen tekemisen ja antamisen kulttuuriin. Jo Antiikin filosofit, kuten Aristoteles korosti, että ”onni on toiminnan tulos”.

Niukkenevien resurssien maailmassa hyväntekeminen on sanoitettava rohkeasti uudelleen. Kehitysyhteistyötä tai siitä raportointia ei myöskään saa latistaa vain lauantai-iltojen poppareilla ja lapsen kasvoilla kuorrutetuksi musaviihteeksi. Siinä on aineksia paljon enempään.

Voiko avustusjärjestö siis oppia jotain macaulaiselta kasinopelurilta? Kyllä. Viimeisenä ihmisestä uskoon tulee rahapussi, kuten pitkän linjan pankkiiri totesi. Rahapussi aukeaa, kun on näyttöä, että voitot ovat mahdollisia. Edes pieni mahdollisuus tosi isoon voittoon.


Kirjoittaja on kehitysyhteistyöjärjestö World Visionin viestintäjohtaja ja tietokirjailija.

Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin