Ulkoistettu ihminen
20.1.2011
| Teksti: Hellevi Pouta
Alkuperäisluonnon hävittämisestä ja ilmaston muutoksesta kannetaan näyttävästi huolta. Olisiko aika ruveta kantamaan huolta myös siitä, mitä ihmislajille on tapahtumassa, sillä yhä useammat tuntuvat olevan itsensä ja arkisten asioidensa kanssa täysin hukassa?
Ei tarvitse olla korkeasti koulutettu tutkija, kun voi vastata, että elämän kehykset ovat muuttuneet liian nopeasti. Ihmisen mieli ja keho eivät ole pysyneet mukana. Historiassa on kyllä todisteita siitä, miten neuvokas ja sitkeä, mutta myös herkkä ihmislaji on. Vuosisadat se on lukenut luontoa, kuunnellut sisintään ja seurannut vaistojaan. Jos tuli ongelma, yhteisössä oli joku, joka osasi antaa kokemukseensa perustuvan neuvon.
Tiedemiehet ovat tehneet ja tekevät ihmiskunnan hyväksi paljon, mutta ketä palvelee se, että meille syötetään nykyisin valtavasti turhaa nippelitietoa, usein tutkimusten nimissä. Entä se, että yhä pienemmistä asioista tehdään yhä suurempia ja aistejamme rääkätään yhä voimakkaammilla ärsykkeillä? Tai se, että median myötä monien elämä on täynnä pelkästään sitä, mitä muille kuuluu? Kaiken keskellä monelta on kadonnut kyky olla ihminen ja hän on huomaamattaan ulkoistanut oman elämänsä. Kattava tutkimus tästä ulkoistamisesta olisi mielenkiintoinen.