Usko vai ateismi?

Käsitys, että ihmisen henkiset saavutukset korvaavat hengellisen ulottuvuuden, on suuri virhe. Kysymys on silloin siitä, että ihminen nostaa itsensä yli-ihmiseksi ja "jumalaksi jumalan paikalle". Näitä yli-ihmisinä itseään pitäviä on maailma täynnä. Nämä yli-ihmiset ovat osaltaan syypäitä tämän ajan kovaan ja säälimättömään maailmaan.

Henkinen ja hengellinen eivät ole sama asia eivätkä ne korvaa toisiaan tai ole toistensa vastakohtia. Ihminen tarvitsee käsiään ja aivojaan, mutta myös hengellistä elämää. Uskonnot ovat syntyneet kautta historian kaikissa yhteiskunnissa vastaamaan ihmisen hengellisiin tarpeisiin. Ihmisten ja yhteiskuntien arvot ovat uskonnoista lähtöisin.

Suomalaisten ja eurooppalaisten arvot ovat kristinuskon tulosta. Myös esimerkiksi sosialidemokraattien arvot ovat käytännössä samat kuin kristinuskon arvot. Yhteiskunnat, valtiot ja puolueet ovat omaksuneet kristilliset arvot itsestäänselvyytenä. Ne ovat olleet niin olennainen osa länsimaista kulttuuria, ettei niitä voi erottaa arkielämästä.

Olen ihmetellyt tarvetta kiistää se historiallinen yhteys, mikä kristinuskolla on ollut länsimaisen kulttuurin syntyyn. Osittain kysymys on ehkä tietämättömyydestä ja sivistymättömyydestä, mutta ennen kaikkea yli-ihmisasenteesta.

Ilman hengellistä ulottuvuutta ihminen ja yhteiskunta ovat kovia ja materialistisia. Ihminen ilman hengellisyyttä on vajaa ja puutteellinen.

Olen ollut omassa elämässäni etsijä. Hengelliseen elämään olen tuntenut aina kaipuuta, mutta nuoruudessani väitin itseäni ateistiksi. Kristinuskoa vastaan olen kapinoinut. Henkistä elämää etsin useilta tahoilta, mutta vastausta en löytänyt. Parikymmentä vuotta sitten palasin sinne, mistä etsintä oli lähtenyt. Olen kristitty.

Hengellinen elämä on ollut minulle hyvin yksityinen asia. En ole kuitenkaan sitä millään tavoin peitellyt tai salannut. Tällä vuosisadalla olen toiminut seurakunnan luottamustehtävissä ja siten astunut myös julkiseen kirkolliseen elämään.

Raitistuin vuonna 1990 AA:n 12 - askeleen ohjelman avulla. Vaikka tuossa ohjelmassa hengellinen puoli herätti alussa minussa voimakasta kapinaa, niin ajan mittaan asia kääntyi päinvastaiseksi. En raitistunut siksi, että tulin uskoon, vaan asia oli päinvastoin. Kun fyysinen ja henkinen terveys palautui, niin myös hengellinen elämä elpyi.


Kirjoittaja on kansanedustaja, juristi ja kirkkovaltuuston jäsen.