Viisas ja ahkera työntekijä on työnantajalle parasta mitä toivoa saattaa. Viisaudesta ja ahkeruudesta on epäilemättä hyötyä myös ihmiselle itselleen, perheelle, yhteiskunnalle ja koko maailmalle.
Viisaista ja ahkerista tulee mieleen sellaisia kuuluisia nimiä kuin Aung San Suu Kyi, Nelson Mandela ja Martti Ahtisaari.
Meillä kaikilla on myös läheistemme ja tuttaviemme joukossa viisaita ja ahkeria, vaikkeivät nämä olisikaan valtiomiehiä tai rauhannobelisteja. Oma äiti on varmasti monen mielessä ensimmäisenä, kuten minullakin. Myös rohkeus ja periksi antamattomuus ovat näille ihmisille tunnusomaisia piirteitä.
Millainen on viisaan ja ahkeran vastakohta? Se taitaa olla tyhmä ja laiska. Ei varmaankaan kovin hyödyllinen kenellekään – ei edes itselleen.
Tällainen jaottelu ei ole mustavalkoinen jana, vaan paremminkin värikäs nelikenttä. Vähintään alitajunnassa kukin sijoittelee itseään nelikenttään silloin tällöin. Kulloisestakin tuloksesta riippumatta sijoittumisestaan ei ole viisasta kertoa kovin laajasti. Antaa muiden arvioida.
Nelikentän kolmas stereotyyppi on viisas ja laiska. Tekee vähän mutta yleensä jotain rakentavaa. Ei paras mahdollinen, mutta ei kovin huonokaan – ainakin parempi kuin tyhmä ja laiska.
Neljäs ja varmasti huonoin yhdistelmä on tyhmä ja ahkera. Tekee jatkuvalla syötöllä ja aina jotain ikävää. Tyhmä ja ahkera ei ole pelkästään harmillinen, vaan vahingollinen - suorastaan vaarallinen.
Äärimmäisinä esimerkkeinä tulee mieleen sellaisia tunnettuja nimiä kuin Adolf Hitler, Josef Stalin ja Pol Pot sekä eräitä, jotka elävät ja vaikuttavat tänä päivänäkin. Heidän älykkyysosamääränsä voi olla korkea, eikä rohkeutta ja periksi antamattomuuttakaan puutu, mutta viisaus on heistä niin kaukana kuin olla voi. Sen tyyppinen tyhmyys yhdistyy monesti vallanhimoon, julmuuteen ja ylikehittyneeseen itsevarmuuteen, ja toisaalta vainoharhaisuuteen. Itse kunkin luonteesta toki löytyy samankaltaisia piirteitä, jos tarpeeksi syvälle katsotaan.
Varjelkoon hyvä taivaan Isä maailmaa tyhmiltä ja ahkerilta johtajilta, ja antakoon äänestäjille viisautta niissä maissa, joissa voi äänestää ilman pelkoa. Ja varjelkoon meitä jokaista noilta piirteiltä – siihen varjelemiseen kannattaa tosin panostaa etupäässä ihan itse.
Kunpa uusia diktatuureja ei enää syntyisi. Kunpa vanhat diktatuurit eivät enää nostaisi päätään, ja kunpa olemassa olevissa diktatuureissa alettaisiin edes kunnioittaa ihmisoikeuksia. Uskonnoissa lohduttaudutaan kuoleman jälkeisellä elämällä, jolloin ei ole enää murhetta eikä parkua eikä kipua.
Olen kuitenkin varma siitä, että elämän tarkoitus on oikeudenmukaisuuden tavoitteleminen nimenomaan ennen kuolemaa – sekä maailman mitassa että ihan arkisessa ja tavallisessa elämässä. Ja tietenkin vain niillä rahkeilla ja työkaluilla, jotka kullakin on käytössään.
Kirjoittaja työskentelee humanitaarisen avun suunnittelijana .