Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Keskiviikko 23. toukokuuta. Nimipäivää viettää Lyydia, Lyyli, Lydia

Uskon murteet

23.3.2011
| Teksti: Martti Paananen



Herätysliiketaustainen ystäväni totesi, että nykyään papit saarnaavat korvasyyhyyn eivätkä enää julista syntiä synniksi. Jäin toviksi miettimään moista ja esitin korvasyyhystä vastakysymyksen: Jos herätysliikkeen mies tai nainen saarnaa herätysliikkeeseen kuuluvalle kuulijakunnalle saaden aikaan odotuksenmukaisia tunnekuohuja ja kokemuksia, niin eikö tämä saarnaaja silloin puhu kuulijoiden korvasyyhyyn?

Asia jäi auki ja mietityttämään.

Hengellisten liikkeiden kielenkäyttö on uskon murretta.

Omien parissa tuntuu hyvältä ja kodikkaalta, kun oikeat sanat ja ilmaukset, jopa äänenpainot, luovat tuttua tunnelmaa ja tuudittavat kuulijaa Jumalan sylissä. Toisen perinnön kantaja puhuu vieraalla kielellä ja oudoilla sanoilla, jotka eivät kosketa.

Vaikka joidenkin teologien mukaan Jumalasta ei voida puhua, on kieli silti keskeinen uskon muovaaja. Sanat antavat uskolleni muodon, määrittävät sitä, tekevät siitä ymmärrettävää myös toisille.

Värikästä ja elävää kieltä käyttävät puhujat luovat ja kehittävät herätysliikkeiden, poliittisten puolueiden ja muiden yhteisöjen sanastoa. Kaunopuheiset sanat saattavat tosin kuihtua pelkäksi sanahelinäksi, jolle kuulija ei löydä kaunista retoriikkaa syvempää sisältöä.

Kun koko maailman autuus saa Herrassa sairastavan armon kerjäläisen tulemaan uskoon ja hän saa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin mitä oikein tapahtuu?

Konkreettisimmin hengellisen kielen merkityksen huomaa kotimaataan vaihtaneiden kohdalla. ”Fader vår, som är i himmelen” ei kosketa minua samalla tavalla kuin ”Isä meidän, joka olet taivaassa”.

Vedin Ruotsiin tultuani kaksi rippikoulua peräkkäin, ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi. Ihmettelin, miksi ruotsinkielisen ryhmän koevastaukset olivat selvästi paremmat kuin suomenkielisen. Arvelen, että oppimistapahtuma ryhmissä oli erilainen. Suomenkielisessä ryhmässä rippikoululaiset nukkuivat univelkaansa rauhassa soljuvan luennoinnin tuudittamina. Ruotsinkielisessä ryhmässä jouduin käyttämään yksinkertaista kieltä, koska hengellinen ruotsi oli huonosti hallussa. Jouduin kyselemään tuon tuosta, mitä joku ilmaisu on ruotsiksi. Suurin osa rippikoululaisista oli kaksikielisiä ja he odottivat hyvin valveilla niitä hetkiä, kun saattoivat auttaa pappia pulassa. Ja oppivat siinä ihan ohimennen.

Kirkon kielen täytyy olla yksinkertaista ja ymmärrettävää uskon yleiskieltä. Herätysliikkeiden murteet tekevät uskon tulkinnasta parhaimmillaan suurta seikkailua ja antavat mahtavia uusia oivalluksia.

Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin