Vaihtoviikot

Ensi viikolla arkkipiispan sauvaan tarttuu uusi mies. Ja siitä parin päivän päästä tiedetään, kumpi loppusuoralle kilvoitelleista on Helsingin uusi piispa. Tässä välissä myös kotiseurakuntani saa uuden kirkkoherran.

Muuten mukavia nämä vallanvaihtoviikot, mutta kun ne eivät hetkauta monellakaan kulmakunnalla, etenkään isoissa kaupungeissa, kuin pienen pientä vähemmistöä. Harva marketin jonossa tai kuntosalin juoksumatolla hikoileva lähiöläinen tietää, kuka seurakuntaani johtaa, vaikka kirkkoherramme saarnoja tullaan kuuntelemaan toisesta päästä kaupunkia.

Olin seurakunnan luottamustehtävissä melkein 30 vuotta. Sinä aikana maailma muuttui aivan toiseksi.

Tietääkö kirkko, mitä kello on? Tajuammeko minkälaista kulttuurista murrosta nyt eletään, kysyi valveutunut ikätoveri viime viikolla kirkollisessa seminaarissa.

Mainio lisä murroksen itseymmärrykseen on viime vuonna ilmestynyt Kansankirkon myytinmurtajat -kirja. Jokaisen kirkon tulevaisuudesta kiinnostuneen tulisi lukea se ennakkoluuloitta ja opetella ulkoa vähintäänkin yksi luku. Se, jossa kerrotaan suomalaisten jaottelusta sosiokulttuurisiin ryhmiin.

Uskon, että meitä entisiä sisäpiiriläisiä odottaa jännittävä tulevaisuus, jos otamme vaarin kirjan muistakin teeseistä.

Luoja varjelkoon taaksepäin vilkuilemisesta. Silloin voi muuttua suolapatsaaksi.