Vapaus ja uskonvapaus

13.1.2011

| Teksti: Kaj Aalto

Pari muistikuvaa viime vuodelta. Löysin matkalla Tukholmasta etelään Nyköpingistä pienen leipomon, jossa tuoreen leivän ja pullan lisäksi tarjoiltiin kahvia. Istahdin kirjoittamaan viime hetken uutisia Sanaan. Paitsi että pikku myymälä tuoksui hyvältä, siellä oli hyvä meininki. Leipuri tervehti iloisesti tulijoita ja antoi kanta-asiakkaalle jauhoisen halauksen. Ulkona tuprutti lunta.

Herkut hupenivat tiskiltä juttujen valmistuessa. Otin santsikupin ja toisen juustosämpylän. Maistuipa hyvältä. Palvelu oli toista kuin moottoriteiden virtaviivaisen tehokkaissa pikaruokapaikoissa.

Olin Oslossa, kun Nobelin rauhanpalkintoa juhlittiin 10. joulukuuta. Kaksi vuotta oli kulunut Ahtisaaren palkinnosta ja katseet kääntyivät Kiinaan.

Oli sykähdyttävää tavata kiinalaisia kristittyjä, jotka olivat kiitollisia vuoden 2010 rauhanpalkinnosta. Heidät oli kutsuttu Oslon kaupungintalolle juhlimaan yhdessä Norjan kuninkaan ja diplomaattien kanssa palkittua kirjailijaa, joka ei ole taipunut kommunistihallinnon edessä. Kutsu oli huomionosoitus myös Kiinan vainotuille kristityille. Heitä yhdistää vapauden kaipuu. Vapaus ilmaista itseään, vapaus rukoilla ja palvella Jumalaa.

– Unelmani on, että kiinalaiset voisivat rukoilla ilman että joutuvat vankilaan, paikalla ollut pastori Bob Fu sanoi.

Hän sen tietää, kun on itsekin ollut kiinalaisessa vankilassa. Syy: laiton uskonnollinen toiminta.

Jaa

Facebook Twitter | Jaa muualla...