Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Keskiviikko 23. toukokuuta. Nimipäivää viettää Lyydia, Lyyli, Lydia
- Käärmeiden keskellä
- Miten kilvoitellaan?
- Killin seikkailut
- Uskonyhteisön vastuu
- Vain Kanada-pinssi jäi
- ”Tanssii tähteiden kanssa”
- Natsionalistisesta kristillisyydestä
- Positiivinen ongelma
- Hampaat ja puolikas elämää
- Vertaistukea
- Kohtaamisia kuumalla kadulla
- Parikymmentä senttiä lapsuutta lisää
- Laske siunauksesi!
- Enkelin kosketus
- Toisenlaiset aurinkolasit
- Ai verukkeita?
- Pyhän kosketus
- Mistä tiedät?
- Tulee kuin varas yöllä
- Perhesurmat
- Selustan turvaaja
- Hidastetusti
- Musiikittaminen on itsehoitoa
- Minä luen nyt Raamattua
- Epäsosiaalista mediaa
- Niin sanottu piispa
- Tavaraa riittää!
- Rahakkaat tunteet
- Mitä ilman ei tule toimeen
- Muuttuvat laulut
- Terveellistä perusruokaa
- Kivääri ja asetakki
- Yksinkertainen asia
- Kallisarvoinen ystävyys
- Naisen arvoitus
- Murteiden mahti
- Kaksi johtajaa
- Luomisen iloa
- Televisiottomat joulut
- Kehystämöön!
- Piparitalkoot
- Kiitos Herralle Skypestä ja gps:stä
- Taas se marina alkaa
- Kalkkuna opettaa
- Eipä kähmitä!
- Huojuva talo
- Hölö-Mörkö hakee kirkkoherraa
- Kuusvitosen aamukahvi
- Jotain rajaa huolille!
- Säästetäänkö rukouksesta?
- Ytyä konfirmaatiomessuun
- Lähi-idän kriisi
- Laman varjossa kasvaneet
- Elämän askelmerkit
- Ystävän äärimmäinen teko
- Välitilassa
- Hilman isän heinä
- Äiti on Kreikka
- Laupias reseptionisti
- Menkää sanomaan…
- Aarteita jätelavalta
- Yksisilmäiset
- Virsien viemänä
- Kristillinen identiteetti
- Oikeasti aivan mahtavaa
- Maallinen virasto vai hengellinen yhteisö?
- Tyydytään vähempään
- Tien kulkijoita
- Avataan 11.11.11
- Virtuaalinen suru
- Ilkeä opettaja
- Kielto kiellon päälle
- Taksilla vai kävellen?
- Navigointia
- Työmuisti käyttöön
- Lapsen kutsumus
- Slummigolfia Suomeen!
- Kristityn nimi
- Kirjastojen pysyttävä avoimina
- Pysyvät arvot vai ajan virtausten myötäily ?
- Suomalainen mörökölli
- Jatkokurssilla
- Kirkolliset Kalevan kisat
- Kirkolla on kerrottavaa
- Piirakkapohdintaa
- Kuviin vangitut elämät
- Nimetön ja piispaton kirkko
- On se vaan niin tyhmää…
- Sohvan merkitys
- Nikottelua kakkospykälälle
- Bussimatkalla
- Pieni uskontunnustus
- Ei ja ei -aikuisia
- Onko raittiudella tulevaisuutta?
- MM-kiekko ja kansallinen häpeäidentiteetti
- Suunnitelma B
- Pois meidän silmistä
- Juokaa tästä kaikki…
- Syyhyä maahanmuuttajista
- Omassa arkussa
- Kauhea koulu
- Aina valmiina
- Metsä on toinen koti
- Tulevaisuus ja toivo
- Me vasenkätiset
- Demokratia kirkossa?
- Lottovoitto ja tappio
- Usko vai ateismi?
- Vaeltajan majatalossa
- Missä ovat naiset?
- Tavallisia ihmisiä
- Uskon murteet
- Sydämeen mahtuu
- Vallankumous tekstiviestillä
- Siitä puhe
- Tulen ruokaa
- Viikonloppuvihollinen
- Terkkuja meille Ruohikseen
- Lapsia kirkkoon!
- Papit lukemaan Raamattua
- Arkienkeli bussinkuljettajan hahmossa
- Vanhemmuuden ”ajokortti”
- Uneksukaamme
- Avartumisia
- Ruotsissa voidaan hyvin
- Huolettoman rukous
- Mooses ja minä
- Uhkapeliä Macaulla
- Ulkoistettu ihminen
- Miks, oi tähtisilmät loistakaatte…?
- Vapaus ja uskonvapaus
- Maailman tolppa
- Onnettomat naiset
- Lähetys on kirkon elinehto
- Kata aina kauniisti
- Pieni liekki, suuri sanoma
- Matkakumppanit
- Sirakin ajattomia ohjeita lainaajille ja velallisille
- Tulipa kirje seurakunnalta
- Miksei kellot soi?
- Citykanin hautajaiset
- Kirjoitettu on…
- Hymyä huuleen
- Pihtipudas-ilmiö
- Kuokat peltoon
- Hyvä paha sisu – osa 2
- Omantunnon kysymys
- Omakehu haisee Facebookissa
- Suuri skisma
- Sääliksi käy kenraalia
- Pyhä ja paha kilpasilla
- Kuulun kirkkoon
- Kasvoton yhteiskunta
- Raamattu Hollywoodissa
- Tupakka ratkaisee
- Tulen lumoa, vai…
- Kahden maan köyhät
- Ikämiehiä
- Naapuriapua
- Hiljaisten epidemia
- Lisää tunteja vuorokauteen piristyspillereillä?
- Onnen hinta
- Merkit kohdallaan
- Juhlan kunniaksi
- Rumasti sanottu
- Voitto maailmasta
- Sanasta kirkkoa
- Ekoelämää äidin ohjeilla
- Kaksi vastaanottoa
- Hidas, hitaampi, hitain…
- Upporikasta ja rutiköyhää
- Myrskyn jälkeen
- Tietoa vai viisautta?
- Katarsis
- Perhekö hömppää?
- Uskon kuolemaa edeltävään elämään
- Kirkko tuo turvaa
- Perustarpeita
- Kesän vastakohdat
- Ennustukset käyvät toteen
- Isä meidän – ajassamme
- Sana suhisee
- Rutiiniton päivä
- Kierrätys valtasi kaupunginosan
- Solariksen ja sosialismin jälkeen
- Suvista surutyötä
- Kesän kutsuhuuto
- Olen lakossa huomenna
- Kaikki meni uusiksi
- Vaihtoviikot
- Roskaajan lyhyt historia
- Kauas pois – ja takaisin kotiin
- Kummin paluu
- Lepää rauhassa, sanoi osastonlääkäri
- Miten puhe Jumalasta on totta?
- Vappumarssi
- Odotuksia
- Kevään ryhtiliikkeitä
- Comeback
- Yksi light-usko, kiitos!
- Roope-sedän opetus
Virsien viemänä
29.9.2011
| Teksti: Olli Karhi
Musiikkipitoisia tilaisuuksia juontaessani olen silloin tällöin innostunut kehumaan, miten erinomainen laulaja itsekin olen. Taiteellinen tasoni joutui tosin outoon valoon jo kouluaikoina. Arvelen, että opettajien epäpätevyyden seurauksena.
Laulunumeroni asettuivat koulutodistuksissa maksimissaan viitosen kohdalle, arvosteluasteikon ollessa neljästä kymmeneen.
Poikkeuksellinen lahjakkuuteni laulajana perustuu siihen, että pystyn laulamaan kaikki laulut samalla tasaisella sävelellä nuotteihin katsomatta ja niin, että ne erottuvat toisistaan vain sanojen perusteella.
Viime aikoina olen innostunut virsistä, en tosin laulettuina, vaan luettuina. Olen vuoden alusta lähtien käyttänyt virsikirjaa apunani pitäessäni omaa pikku aamuhartauttani. Olen lukenut joka aamu yhden virren muutamaan kertaan rauhallisesti rukouksen hengessä ja niin, että sen sanoma on sisäistynyt, vaikka sävel onkin pysynyt salaisuutena.
Lukiessa voi keskittyä suoraviivaisesti vain virren sanomaan. Silloin virsikirja paljastuu verrattomaksi rukouskirjaksi. Omasta mielestäni tein hyvän päätöksen aloittaessani joka-aamuisen matkani läpi virsikirjan.
Läheiseni ovat tyytyväisiä, etten tee sitä laulaen.
