Yksinkertainen asia

Rattijuoppous on sikamainen rikos. Siitä kuuluu langettaa kova rangaistus, eli sellainen rangaistus, joita ei enää nykyään jaeta. Oikeuslaitoksen ratkaisut ovat usein varsin erilaisia kuin mikä näyttää olevan kansalaisten oikeustaju. Joissain kohdin hyvä niin, tässä kohdin ei.

Alkoholista ja alkoholismista keskustelu Suomessa on täysin luokatonta. Löysää löpertelyä ja varpaisiin tuijottelua. Alkoholismi on määritelty sairaudeksi puoli vuosisataa sitten. Meillä on edelleen esimerkiksi lääkäreitä, jotka eivät tajua tätä lainkaan. Alkoholismi on myös sairaus, johon ei ole mitään tunnettua lääketieteellistä hoitoa – jos olisi, tämä hoito olisi kaikkien tiedossa ja kaikkialla käytössä. Hieman kuin Burana kuumeeseen.

Alkoholismi ulottaa lonkeronsa kaikkialle. Se aiheuttaa syrjäytymistä, se on syy henkiseen (ja fyysiseen) väkivaltaan monissa perheissä, se synnyttää yhteiskunnallista luokkajakautumista, alkoholismi rapauttaa työyhteisöjä ja työmoraalia – myös ei-alkoholistien kohdalla, koska työpaikan kulttuurinen koodisto rakentuu sen moraalittomimman lenkin mukaiseksi.

Työnantajilta on viety käytännössä kaikki mahdollisuudet puuttua alkoholismiin. Ajatellaan että alkoholin liikakäyttö olisi yksityisasia. Ei ole. Alkoholismi on nimenomaan yhteisön asia. Yksi alkoholisti rapauttaa keskimäärin noin 15 ihmisen elämää.

Alkoholismia vastaan on kamppailtu esimerkiksi viinan verotusta muuttamalla ja erilaisilla valistuskampanjoilla. Niistä ei ole ollut mitään hyötyä ainakaan viimeisen 50 vuoden otantaa katsoen. Alkoholisteja ei ole onnistuttu muovaamaan kohtuukäyttäjiksi. Tämä ajatus toimii yhtä huonosti, kuin jos heroinistille ehdotettaisiin kohtuullista tykittelyä.

USA:ssa on monessa osavaltiossa käytössä keino, joka näyttää toimivan. Esimerkiksi rattijuopot ohjataan pakollisille käynneille AA:n piiriin. Sama koskee alkoholisteja työyhteisöissä. Nämä ovat kovia otteita, joissa puututaan yksilönvapauteen.

USA:ssa pysyvän raittiuden saavuttaa noin 10 prosenttia alkoholisteista. Suomessa vastaava luku on 1-2 prosenttia. Suomi on yksilönvapauden airut maailmassa, USA yhteisöllisyyden.

Olisi hyvä, että yhdenkään lapsen yksilönvapautta elää ei riistettäisi siksi, että meillä aikuisilla on harhainen käsitys yksilönvapaudesta. Ennen yksilönvastuuta. Ja yhteisön.