Ystävän äärimmäinen teko

 

 

Juttelimme ja katselimme keväistä maisemaa. Luokkatoverini oli luonteeltaan hyvin pidättyväinen, mutta oman käsitykseni mukaan olimme edes hieman ystäviä.

Osa oppilaista kokeili rajojaan. Tyttö ei kuulunut heihin, mutta koulunkäynti ei selvästikään innostanut. Hän ei mennyt lukioon. Minä taas lähdin vaihto-oppilaaksi ja yhteys katkesi.

Ylioppilaskeväänä näin hänet yllättäen toisella paikkakunnalla. Tyttö työnsi lastenvaunuja kadun toisella puolella ja kun ilahtuneena kohotin käteni tervehdykseen, hän käänsikin päänsä pois. Kohtaaminen jäi vaivaamaan minua ja vuosien varrella pohdin, miten hänen elämänsä sujui.

Sain vastauksen jokin aika sitten yllättävästä lähteestä: iltapäivälehden uutisesta. Hän oli saanut pitkän vankilatuomion vanhan sukulaisensa taposta, motiiviksi kerrottiin raha.

Tieto teosta tuntui raastavalta ja herätti valtavasti kysymyksiä. Mikä oli saanut hänet ryhtymään niin äärimmäiseen tekoon? Kuinka samoilla kulmilla kasvaneiden elämä voi mennä niin erilaisiin suuntiin?

Voisin nyt ottaa häneen yhteyttä. Mutta todennäköisesti en tule tekemään sitä.