Anssi Kela: Aukio

Aukio on Anssi Kelan neljäs pitkäsoitto ja omalla tavallaan kunnianhimoisin. Tämä on teemalevy kuvitteellisesta, nimettömästä kaivospaikkakunnasta.

Levy on linjakas sillisalaatti sisältäen helmiä ja kauheuksia. Radioaalloilla soinut sinkkubiisi Aamu on täysin sietämätön positiivishirvitys, kuin välttävää Mikko Salmea. Ei enää, kiitos, yhtään kappaletta siitä, miten ennen töihin menoa keitetään kahvia ja sanotaan että ”sinä olet syy palaamaan”. Samaten Haaveilua on tyhjänpäiväinen matelu. Siinä ihmetellään millaista olisi elämää ilman jotain sitä tiettyä, kun nyt kuitenkin nähtävästi sitä elämää vietetään kuitenkin sen tietyn kanssa.

Toisaalta Aukiolla on yksi järjettömän vahva kappale, jonka ansiosta se jo pitäisi hankkia. Albin Stenman on jo nimensä puolesta eriskummallisuus levyn kappalenimistössä, muiden ollessa yksisanaisia huuto-aamu-uni -tyylisiä. Melkein harmittaa, ettei sen tarina ole totta. On se ihmeellistä, että kuolema on rakkautta kiehtovampaa.

Hyvää antia on enemmänkin. Huuto ja Romahdus ovat hienoja esimerkkejä siitä miten lauluntekijämme osaa halutessaan tehdä erittäin toimivia rokkaavia lauluja nasevin ja oivaltavin tekstein. Syvällisimmilleen Kela menee unenomaisessa ja kauniissa kappaleessa Ihme. Sen näennäishengellinen sanoma kulkee diibadaaban ja todellisen syvällisyyden välimaastoa, saaden kuulijansa hiven hämmennyksiin. Vaikkakaan se tuskin on sen tarkoitus.

Levyn herkullisin lyriikkapätkä löytyy aloituskappale Huudosta: ”En tiedä mitä tekisin ilman sua – tai oikeastaan tiedän”.