August Burns Red: Constellations

 

SolidState

 

”Poika, mitä on metalcore?” No, sehän on perinteisemmän hevimetallin ja rokkaavan ja energisen hardcore-punkin iloinen nykivä adhd-jälkeläinen.

Jenkkien Pennsylvaniasta ponnistava August Burns Red on mainio esimerkki hengenmiehistä, jotka operoivat täysin maallisissa ympyröissä. Heidän Suomen konserttinsa ovat olleet Nosturissa, Provinssirockissa, Kulttuuritalolla ja Sauna Open Air Metal -festivaaleilla.

Miehet kuuluvat kaikki eri vapaiden suuntien seurakuntiin. Yhtye on määriteltävissä metalcoreksi, mutta tämä heidän uusimpansa alkaa lähestyä jopa duurivoittoista thrash metallia.

ABR katkaisee maaliviivat teknisellä osaamisellaan, etenkin vokaalienergialla ja rytmityöskentelyllä. Jake Luhrs venyy solistina aikamoiseen suoritukseen. Miehen puolikarjuvasta huudosta saa koko lailla hyvin selkoa, joskin lyriikkapuolta pitää tarkastaa vihkosesta tarkemmin. Hänen osaava tulkintansa on läheistä sukua Living Sacrificen Fitzhughille.

Metalcoren hyperenerginen ilmaisu on paljolti kiinni myös rumpalista – ei niinkään hänen iskuvoimastaan kuin ”puuhamaavahvuudesta”. Tässä kohdin Matt Greiner on tekijä. Hämmentävän suoraa ompelukonetakomista ja äkkiväärää polyrytmiikkaa.

Jos kohta on todettava sekin, että Brubakerin ja Bamblerin kitarointi on klassisesta thrashmetalista vaikutteensa ottavaa välillä uskomattomankin melodiantajuisin väliosin. Tämä on melodisin metalcore-kiekko, mitä olen koskaan kuullut.

Miekkoset ovat rikkonaisen ja apatiaan vajonneen pienen ihmisen puolella. Constellations repii lyriikoissaan auki ihmisyyden ahdistavia puolia, välistä jopa jääden niihin. Mutta etenkin levyn lopulla olevien kappaleiden sanoma on todella lohdullinen ja Jumalan käsivarsiin tarrautuva.

Energinen, musiikillisesti genressään korkeatasoinen ja lyyrisesti syvällinen levy. Vain levyn väsymätön energisyys vailla taukoa (paitsi eeppisessä Meridian-kappaleessa) estää sitä saamasta täyttä vitosta. Mutta läheltä, läheltä pitää.