Habakuk: Koti

Aikamedia


Olen koko Habakukin 13-vuotisen läsnäolon ajan luullut, että yhtyeen nimi oli randomina napattu Raamatusta. Miten väärässä olinkaan. Nyt vasta selvisi, että nimi tarkoittaa syleilyä.

Groovaavan, vahvoja mausteita soulista ja jopa vaihtoehtorockista ottavan bändin sointi on miellyttävän yhtenäistä. Yhtyeen valttikortti on myös Miska Tenkasen vahva ja moneen taipuva vokalisointi. Se toimii herkempänä balladeissa ja vahvempana kulkevimmissa rokkipaloissa.

Lähimpänä verrokkina mieleen tulee Egotrippi, vaikka yhtyeet ovat hyvin erilaisia. Perussoittimistoon kuuluvat saksofoni ja sähköviulu tekevät Habakukista persoonallisen ja koko lailla nopeasti tunnistettavan orkesterin.

Kappaleet ovat perus-onnistuneita, mutta sävellystaso ei ole terävintä kärkeä. Tuntuu, että Jonas Olsson ei ole saanut kaikkea irti tämän sinänsä hyvän bändin osaavuudesta.

Yhtye ei kaihda sanoituksissaan haastaviakaan aiheita ”perusevankelioivien” tekstien ohella. Habakukilla on uskallusta, ja sitä on syytä arvostaa. Jokainen tähti on ansaittu. Lisäisin ehkä vielä puolikkaan mutta kun ei ole puolitähtiä, on vain puolikuita.