HB: Pääkallonpaikka

Viides levy Forssalaiselta HB:ltä (Holy Bible). Yhtye on noussut sukkulamaisen hitaasti mutta todella varmasti kotimaisen kristillisen nuorisomusiikin terävimpään kärkeen. Heviosastoon mennään, mutta melodisempaan ja vienosti jopa sinfoniseen.

Nightwish-kortti nostettiin jo varhain bändissä esille, mutta solisti Johanna Aaltosta ei käy vertaaminen Turuseen. Eikä edes seuraajaansa Olzoniin. Aaltosen ääni on selvästi herkempi kuin edellä mainittujen. Jos hän ei laulaisi heviorkesterissa, uraa voisi löytyä soulin puolelta. Varsin osaava, joskin hiven pidäkkeinen solisti hän on.

Sanomallisesti ja pitkälti musiikillisestikin HB:ta kuljettaa kosketinsoittaja Antti Niskala. Hänellä on kyky tuottaa nasevia pikkusinfonioita, joissa on pintaa, sisältöä ja tarttuvuutta.

Tuotanto on nostanut Niskalan kiipparit kovin pintaan, mikä korostaa metalli-ilmaisun sinfonisuutta. Tempo on pääosin keskiosastoa, mutta välillä mennään vinhaa vauhtia.

Yhtyeen lyyrinen teologia on varsin herätyskristillisen iholletulevaa. Yhtäkaikki Niskala onnistuu varsin mainiosti esimerkiksi kappaleessa Perkeleitä.

HB:n levyn kuunneltua tulee hieman samankaltainen hengellisesti ylensyönyt olo kuin ylistyskonsertin jälkeen. Erona on vain se, että kuulijan päälle ei ole kaadettu pelkkää ylistystä, vaan niin voimallinen annos hengellistä sulateltavaa ja pureskeltavaa, että täytyy mennä hetkeksi kammioonsa levähtämään.

Kirkasta evankeliumia kovaa ja korkealta joka tapauksessa. Yhtyeen fanit eivät pety, ja uusiakin varmasti löytyy.