kls.: Sokea toista taluttaa

The Rain ry


Bändiotsikointi on makuasia. Datakielimäinen kls. on nimenä jokseenkin hirveä, mutta se saa hyväksynnän selityksestään – kiitän Luojaani sinusta.

Sisältö on kuitenkin otsikkoa parempaa. Ikaalisista lähtöisin oleva viisikko iski ensitahtinsa 2003 ja nyt ollaan päästy kakkospitkäsoittoon. Yhtyeen linja on sangen tässä ajassa kiinni olevaa voimallista riffirockia. Heti levyn ensitahdeista voi kuvitella soittajien ruuhkatukat, pillifarkut ja tasajalkalenkkarit. Niin tämän ajan paisketta he ovat tuoden hieman mieleen 30 Seconds To Marsin ja kotoisemman Smakin – silloin kun kummatkin edellämainitut ovat energisimmillään. Promokuvat kertovat kuitenkin, ettei tuo kuviteltu ilmaus ole koko totuus.

kls. omaa pari valttikorttia. Heillä on varsin hyvä solisti Perttu, jonka ilmaisu on tunteikasta, selkeää ja uskottavaa. Sävellykset ovat preesens-rokkibiisintekokirjasta miltei suoraan, mutta kaverit ovat onnistuneet jossain olennaisessa. Nimittäin miltei jokaisesta kappaleesta löytyy jotain koukunomaista, vaikka täyttä kymppiä en yhdellekään biisille antaisi. Lähimmäksi pääsee levyn tuleva avausraita Tyttö, joka onkin levyn tietynlainen nimikappale.

Kristittynä ei ole aina, jos koskaan, helppoa. Nämä nuoret miehet sen tietävät ja tuovat julki. Siinä missä maalliset paiskovaa rockia työstävät bändit monesti vain rypevät murheissaan, kls. julistaa ilosanomaa energialla. Ehkäpä yhtyeessä vaikuttaa tulevaisuuden pedagogeja tai srk-työläisiä, sillä muutaman kappaleen lyyrinen ote on todella kuulijaa vastuuseen kasvattava.

Aika mainio levyllä, mutta keikalla kls. näyttää kirkkaammin energisen ja vakuuttavan tasonsa. Nähty on, meno ja sanoma kohdallaan.