Magnus Rosén: Past Future

Naxos


Olihan tästä pakko ottaa selvää. Ruotsalaisen, hyvin suositun powermetalli-yhtye Hammerfallin entinen basisti Rosén on siis tehnyt tämän levyn Göteborgin sinfoniaorkesterin ja Hvila Quarterin (jousikvartetti) kanssa. Kappaleet ovat Rosénin itsensä tai nykysäveltäjä Jan Almin käsialaa. Hendrixin ja Bachin repertuaarista otetaan yhdet lainakappaleet (Purple Haze ja Badinerie). Instrumentaalia klassista on homman nimi ja päälle soitetaan tukka ja paita auki sähköbassoa. Alkoiko soppa hirvittää?

Klassisen musiikin elementtejä ja heavy metalia on onnistuttu yhdistämään aivan loistavin tuloksin eräänkin Tuomas Holopaisen toimesta. Tämän levyn kanssa metallimusiikilla ei kuitenkaan ole muuta tekemistä kuin se, että artisti on vaikuttanut suositussa alan yhtyeessä. Uusioklassisen musiikin päälle soitetut bassojuoksutukset kuulostavat ensin omituisilta, sittemmin äärimmäisen rasittavilta. Onkohan Rosén jotenkin sokeutunut instrumenttinsa solistisuudesta ja ylivertaisuudesta? Etenkin funktyyppiset peukuttelut kuulostavat kauheilta keskinkertaisen klasarin päällä. Eivät Deep Purple ja Procol Harumkaan aikanaan tehneet yhteistyötä sinfoniaorkesterien kanssa ylimielisesti vaan taidolla ja visiolla.

Liki kuuntelukelvoton kiekko. Toivon totisesti, etteivät Jimi ja Johann kuulisi tätä mahtipontista pannukakkua. Ei se oo kivaa kun ruumiit kääntyilee. Magnus hei, perusta taas hevibändi.