Megiddon: Covered by blood, burning inside

Bullroser Records


Viisimiehisellä Megiddonilla on ikää yhtyeenä 10 vuotta. Metalliorkesterin pitkään odotettu esikoisalbumi kolahti vihdoin luukusta, ovat aikaisemmin julkaiseet vain yhden ep:n. Syynä odotukseen on se, ettei Megiddon ole aivan tavallinen bändi - se on pitkälti kitaristi-laulaja Markus Korrin projekti. Hän on kasannut ja kypsytellyt levyä pitkään. Nyt näyttäisi siltä, että hiljaisvuodet ovet tehneet bändille hyvää, kokoonpanoon on tullut taitavia tekijöitä.

Korrin sävellyksistä huomaa miekkosen mieltymyksen haasteellisempaan jyrämusaan. Melodista deathmetalia ja progressiivista metalcorea, määrittelee bändi itse linjansa sivuillaan. Soiton taustalla kuuleekin kaikuja Machine Headin ja Living Sacrificen tuotannosta. Toisaalta mätön ohella luodaan rauhallisia sivujuonteita, joita Juhana Ritakorven sellot sävyttävät hienosti. Himpun verran Opethia ja vaikkapa Toolia seassa, sanoisin.

Perusjyrästä kehittyneempi ilmaisu vaatii muusikoilta osaavuutta. Avainasemaan nousee useimmiten rumpalointi. Rolf Pilve on tarkka iskijä, jonka rytmiset ratkaisut luovat yhtyeen soitolle vankan pohjan. Korrin kitarointi riffittelee tarkasti, ja soolot ja melodianpätkät osuvat kohdilleen. Päävokalistina toimii Deuteronomista tuttu Miika Partala hoitaen murinaosaston, Korri itse sävyttää kokonaisuutta puhtaalla laulullaan.

Lyriikoissa sukelletaan syvälle. Kappaleet ovat Korrin sanojen mukaan syntyneet pitkän ajan kuluessa ja niissä on kuultavissa selviytymistarinan piirteitä. Teksteissä uidaan välillä hyvinkin ankarissa syövereissä ja huudetaan elämän mielettömyyttä. Kuitenkaan tämä ei ole varsinainen teemalevy, jonka kappalelinjaukset olisivat jotenkin juonikulussa. Luottamus rakastavaan Jumalaan ja hänen johdatukseensa välittyy joka kappaleesta. Lyyriset draamankaaret kulkevat näin kappalesisäisesti.

Musiikillinen vaihtelevyys tuo bändin perusmetallisoundiin sävykkyyttä. Melodiat onnistuvat muutaman kerran herättelemään kuulijaa sangen myönteisesti, ja etenkin Pilven rummutusta kelpaa kuunnella. Sävellykset ajavat hyvin asiansa mutteivät ihan hittimittari-tasolle nouse, usea biisi toimii kuunteluhetkessä vaivatta, mutta ei jätä kummempaa muistijälkeä. Kantavan tasokasta tavaraa kuitenkin. Levyn mittakin jää alle 45 minuutin, mikä on hyvä asia metallilevylle. Tiivis kokonaisuus.

Tietäen bändin miesten kyvyt, odotan kärkkäänä päästä näkemään heidät esiintymislavalla. Toivon ettei Megiddonin toista täysipitkää tarvitse odottaa toista vuosikymmentä!