Mikko Goes to Heaven: Lopun ja alun aikoja

Tämä levy ilmestyi viime vuoden puolella, mutta ansaitsee tulla esitellyksi. Itseäni on aina myönteisesti huvittanut bändin otsikko, joka juontuu yhtyeen laulajasta, musiikkipedagogi Mikko Nikulasta. Pitkässä juoksussa erikoisetkin yhtyeotsikot alkavat kuitenkin elää omaa elämäänsä (esim. Sir Elwoodin hijaiset värit). Lopun ja alun aikoja on yhtyeen viides suomenkielinen levy, lähetyshenkiseltä poppoolta löytyy myös levytyksiä portugaliksi ja japaniksi. 

Siinä missä Exit punoaa kokoon neljästä eri laulutekijästä tehdyn nuoran, MGtH on kuin kristillinen levyttävä hippikommuuni eri persoonineen ja kykyineen. Hippivertaus siksi, että yhtye käyttää orkestraatiossaan sekä sävellyksissäänkin 70-lukulaisen progemusiikin elementtejä. Perusbändikuvion lisäksi huilu, sello, tinapilli ja saksofoni soivat. Bändiin kuuluu jopa vakiotanssija Tuire Colliander!

Toisaalta yhtyeen musiikillisin timantti, kitaristi-laulaja Sami S. Asp tuo kevytmetallista sävyä Joe Satrianin mieleen tuovalla, loistavalla sähkökitaroinnillaan. Näppäryyttä ja riffikkyyttä löytyy. Jethro Tull kohtaa Dream Theaterin. Haastava yhdistelmä, mutta mikäs siinä kun sovituksia on mietitty tuokio jos toinenkin. 

Yhtyeen tapa mikstuuroida asioita tekeekin heistä täysin omanlaisensa maamme hengellisessä musiikkikulttuurissa. Yhtyeen miehet ja naiset tarkkajammailevat ja tanssahtelevat sanoman takana, mikä on miellyttävän evankelioiva. Tarkoittaen, että asiat voidaan takoa dogmimaisen tylysti ”itsestäänselvään” tyyliin, mutta MGtH osaa lyrisoinnin. Runollista kieltä kuullaan kovastikin mutta toisaalta yhtye on jopa eskatologisissa tunnelmissa aina levyn nimeä myöden.