Roiha: Oman haudan kaivaja

Omakustanne


Hevillä mennään. Lappeenrantalainen nelikko Roiha (kitaristi-Markon sukunimen mukaan nimetty) kyntää suomimetallin sarkaa oikoen mutkat suoriksi. Miesten paahdanta tuo mieleen ilmaisuaan yksinkertaistaneen Mokoman tai Stam1nan.

Pääasiallinen vokalisti Sami Vitikka ei säästele ääntään. Hän laulaa osin puhtaasti, mutta välillä hän karjuu Jumalan kaipuusta, löytämisestä ja inhimillisestä vajavaisuudesta tehtyjä sanoituksia aivan isojen keuhkojensa loppuun asti. Enemmän tunteella kuin taidolla ja tekniikalla.

Pääosin keskitempoisten kappaleiden ongelmaksi muodostuu sävellysten taso. Se ei missään kohdin nouse tavanomaista korkeammaksi. Levyn ansiot tulevat lyyrisestä annista, mistä löytää persoonallisia kulkuja kuten biisissä Valkoinen lippu: ”tää ei maksa mitään/mut tää maksaa kaiken”. Se on tehokas julistusmantra. Yhtye käyttää myös kerronnallista laulutapaa tehokeinona onnistuneesti.

Esikoislevyn asenne on kohdallaan, kyllä se latu tästä aukeaa kun maalipaikka on tiedossa ja sävellyskynä terävöityy.