Sonic Revival

Omakustanne

Selvitytymistarinamaisen kirjan päähenkilönäkin toiminut muusikko Anton Laurila julkaisi esikoissoololevynsä Milloin toivo palaa puolitoista vuotta sitten. Määrittelin silloisessa arviossani mm. ”Laurilan kyvyt tulisivat paremmin käyttöön jossain kokonaisemmassa yhtyeessä, missä vaikuttaisi useampia säveltäjiä”. Tätä mahdollisuuskorttia voisi käyttää Sonic Revival -yhtyeessä, missä Laurila vaikuttaa pääsolistina. 

Bändin linja on rokkaavaa nykyvoimapoppia energisin kitaroinnein sekä ylämäkeä nousevin rumpukohotuksin. On vaikeaa enää sanoa mitkä bändit tänä päivänä ovat enää vaihtoehto-osastoa, mutta siihen suuntaan Sonic Revival täytyy lokeroida. Sitä pystyy melkein kuvittelemaan bändiläisten pillifarkut, Converse-lenkkarit, emo-henkiset sivujakaukset sekä mukavanriuhtovan lavameiningin (kaikki on visuaalisesti vahvistamatonta). Incubus ja Foo Fighters ovat suurempia sukulaisyhtyeitä lajissaan.  Joissain kohdin myös 30 Seconds To Mars käväisee mielessä.

Laurilan ääni toimii tässäkin yhteydessä. Mies on sävykäs ja osaava, kantavan äänen omaava rokkisolisti jonka englannin lausunta on mutkatonta. Bändin sointi menee osastoon ”peruskoulukuntaa” joskin kitaristit Salminen ja Kangas eivät ole ihan perussärkijäkohkaajia. He osaavat sävyttää polkimillaan ja namikoillaan kuusikielisilmaisuaan mielenkiintoisemmaksi kuin kuulija olisi äkkiseltään uskonut. Yhtye osaa myös himmailla aivan kauniisti, levyllä on useampikin hituri joiden kuulauteen ollaan panostettu. 

Sinällänsä aivan hyvin poppaavan kiekon mutinaosasto löytyy sävellyksistä. Biisit tuntuvat kuunteluhetkellä oikein hyviltä ja toimivilta, mutta koukkuja ei ole mitenkään liiaksi asti. Levyn tekijätietoja katsoessa huomaa että Laurila vastaa yksin kaikista sävellyksistä ja sanoituksista. Yhtye on mukana, laittaisinko tähän kohdin sanan ”vain”, sovituspuolella. 

Kehoittaisin Laurilaa ottamaan tulevaisuudessa vastaan sävellyskumppanuutta joko bändin sisältä tai ulkopuolelta, jotta heidän julistuksellinen viestinsä leviäisi ketterämmin. Ja laittamaan levyn kansiin sanoitukset, vaikka linjauksen löytää jo biisinnimistä Drink From This Cup, Faithfull God ja Teach Us How To Love. Ei kannata pitää yllä sekä suomen- että englanninkielistä sooloproggista. Sonic Revivalilla alkaakin olla omaa lupaavaa bändisoundia. Oikein positiivinen esikoiskiekko tältä orkesterilta yhtäkaikki.