Sáwol: Through Soil and Skin

Helsinkiläinen Sotahuuto on maamme tunnetuimpia kristillisiä metallibändejä. Sen kitaristi Pekka Tainan vuonna 2005 syntynsä saanut sooloprojekti Sáwol (lat. sielu) on kasvanut kokonaiseksi nelimiehiseksi bändiksi. Tämä aivan vastikään ilmestynyt esikoispitkäsoitto on erään sortin äärijulkaisu, nimittäin raskain kristinuskoa tunnustava metallilevy maassaamme kuunaan ja erittäin mallikelpoinen sellainen. 

Raskaus on termi, mitä pitänee tässä yhteydessä hieman avata. Yhtye ei pidä kiirettä soitossaan, kappaleiden temmot ovat järjestään hitaahkoja. Kitarat soivat miltei alavireisen raskaasti luoden jylhiä ja tummia tunnelmia. Niiden päälle soitetaan tunnelmallisia ja kauniita melodioita. Ihmisääni-ilmaisu on tällä levyllä taas extreme-osastoa. Pekka Tainan vokalisointi on pehmeää örisemistä, mistä ei saa lyyrillisesti selkoa ilman kansitekstivihkoa, joka on muuten erittäin tyylikäs komeine luontokuvineen. Ne tuovat esille runollisen synkät, mutta toivoa antavat sanoitukset.

Tyylilajiin vihkiytymätön kysellee, miksi näin? Miksi tällaista musaa edes tehdään, ja hyvänen aika, kristityt miehet vielä asialla? On yksikantaan sanottava, että kaikki me olemme omien kulttuuritaustamme lapsia ja kaikki siitä ääripoikkeava hämää. Pekka Tainan sukupolven heavy metalia harrastaville tapauksille örinän ja raskaiden kitarariffien kuuntelu on arkipäivää. Sitäpaitsi eri musiikkityylien löytäminen vaatii kypsyyttä. Itse löysin örinälaulun ja oopperatyylin vasta reilusti yli 30-vuotiaana, nyt nautin sujuvasti kummastakin.

Antaisin vinkin Sana-lehden valtalukijakunnalle . Ehkäpä olet miettinyt, miten muistaa raskaasta musiikista pitävää nuorta sukulaista tai tuttavaa. Rippi/synttäri/joululahjavinkki on tässä! Veikkaan että lahjan saaja ihmettelee itsekin, mitä kaikkea nuo uskovaiset saavatkaan aikaan.